Prinsessa Ruususen häät
Ystävämme Tuula ja Eki ovat kuusikymppinen avopari. Eki oli jo muutaman kerran ehdottanut naimisiinmenoa, mutta hanke oli jäänyt roikkumaan. Eräänä arkiaamuna helmikuussa Eki kysyi, että ”mennäänkö”, ja tarkoitti kyllä, että kauppaan. Mutta Tuula sanoi: ”Mennään. Nyt mennään heti Hakunilan kirkolle ja hoidetaan tämä asia.”
Hakunilan kirkossa oli maanantaiaamuna paikalla reipas pappi nimeltään Harri Nurminen. Hän toivotti pariskunnan iloisesti tervetulleeksi. Tuula oli vuosikymmeniä sitten eronnut kirkosta, kun pohjoisen kotikunnan pappi oli käyttäytynyt törkeästi, yrittänyt lähennelläkin rippikoulutyttöä eikä päästänyt tätä ripille, koska paheksui tytön työntekoa, pöytien siivoamista Matkahuollon baarissa. Siinä vaiheessa Tuulan isä sai papista ja koko kirkosta tarpeekseen.
Harri-papille morsiamen kirkkoonkuulumattomuus ei ollut ongelma, päinvastoin: kirkkoon liittyminen kävisi helposti, hän hoitaisi kaikki paperit valmiiksi ja toivottaisi Tuulan seuraavana pyhänä tervetulleeksi kirkkoon ehtoolliselle. Näin sovittiin.
Vihkimäänkin Harri-pappi oli heti halukas, ja niin ryhdyttiin varaamaan kirkkoa ja seurakuntasalia juhlia varten.
Jo samana päivänä kuulin Tuulan ja Ekin kertovan iloisena sekä hääsuunnitelmistaan että kirkollakäynnistään. Niin mukava pappi! Jo heti alussa melkein kuin vanha tuttu.
Miten hienoa, että maanantaiaamuna kirkossa oli pappi ja vielä tällainen pappi. Tuula ja Eki saivat parhaan mahdollisen vastaanoton. Sellaisen kuin kirkossa pitääkin: ei mitään vaikeilua, voivottelua, tai mutkikkaita lomakkeita. Iloinen tervetulotoivotus vain.
Tuulan ja Ekin häitä vietetään pian Hakunilan kirkossa. Pääsen mukaan häävieraaksi ja laulajaksi. Kanttori-Juhan kanssa sovittiin, että hyvä laulu on ”Sua vain yli kaiken mä rakastan, sinä taivaani päällä maan”. Ja marsseiksi Mendelssohn ja Prinsessa Ruusunen.
Jaa tämä artikkeli: