null Professori Hiilamo: Suomeen tarvitaan pikkulasten hoitovapaan tapainen omaishoitovapaa

Professori Hiilamo: Suomeen tarvitaan pikkulasten hoitovapaan tapainen omaishoitovapaa

Lapset ovat yhä tärkeämpi vanhuudenturva. Läheisiään auttavat kertovat tiukoista tilanteista.

Keski-ikäisistä lähes puolet auttaa vanhempiaan ja reilu kolmannes yhtä aikaa myös lapsiaan. Kun jälkikasvu saadaan yhä myöhemmin ja vanhusten elinikä pitenee, moni jää kahden hoivan loukkuun.

– Tämä on kasvava ilmiö, kun suurten ikäluokkien jäsenet vanhenevat, toteaa Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo.

Hän kokosi kokemuksia iäkkäiden ja sairaiden läheisten hoivasta pappi ja psykoterapeutti Kirsi Hiilamon kanssa puheenvuoroksi Hoivataistelu (Kirjapaja 2015).

Läheisiään hoitavat kertovat paperisodasta julkisen avun saamiseksi, taistelusta ammattilaisten sekä vastuuta pakoilevien sisarusten kanssa ja yhteenotoista hoivattavan kanssa, kun tämä ei ymmärrä, ettei keski-ikäinen ehdi ja jaksa vastata joka pyyntöön.

Monella olisivat myös kotona asuvat lapset sekä työkin hoidettavana. Jopa joka kolmas työssäkäyvä hoivaa iäkkyyden, sairauden tai vamman vuoksi apua tarvitsevaa läheistään. Miten se onnistuu?

”Olisi omia menoja ja töitä, joissa deadlinet paukkuu, mutta lääkäriin on lähdettävä kaveriksi.” ”Olen kyllä mennyt monessa mielessä alta riman töiden kanssa.” (Sitaattimerkeillä varustetut lainaukset ovat läheisiään hoitaneiden kirjoituksista Hoivataistelusta.)

 

Olisi omia menoja ja töitä, joissa deadlinet paukkuu, mutta lääkäriin on lähdettävä kaveriksi.”

 

Pienten lasten hoitoa varten on vanhempainpäiväraha, kotihoidontuki ja oikeus virikkeelliseen päivähoitopaikkaan. Myös oma äiti tai isä saattaa tuntea olonsa turvattomaksi yksin, käyttää vaippoja ja tarvita apua ruokailuun, vaikka asuu yhä kotona.

– Miksei meillä voisi olla selkeä omaishoitovapaa pikkulasten hoitovapaan tapaan? Vanhemmat saavat olla väliaikaisesti poissa töistä lapsen sairastuessa. Voisiko työntekijällä olla sama oikeus, jos iäkkäällä omaisella on akuutti tilanne päällä? Heikki Hiilamo pohtii.

Hiilamon mukaan erityisesti keski-ikäiset naiset saattavat paeta joukolla työelämästä hoitamaan vanhempiaan. Se olisi pois monelta työpaikalta – sekä naisten tulevista eläkkeistä. Läheisten hoitamiseen käytetään esimerkiksi vuorotteluvapaita, osittaista työaikaa ja mahdollisuutta etätyöhön.

Nykylainsäädäntö velvoittaa työnantajan järjestämään työntekijälleen palkatonta hoivavapaata läheisestä huolehtimista varten. Vapaan pituudesta ja muista yksityiskohdista on sovittava työpaikalla.

Perustuslaki lupaa, että jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämä turvaa, on oikeus välttämättömään toimentuloon ja huolenpitoon. Sen mukaan julkisen vallan on turvattava riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.

Hiilamon mukaan lain toteutuminen vaihtelee huomattavasti eri kunnissa. Esimerkiksi Helsingissä riittää palveluja, mutta hoito on sirpaleista.

– Välillä kuulee helsinkiläisvanhuksista, jotka on unohdettu yksin kotiinsa. Kukaan ei ota kokonaisvastuuta. Laitoshoidosta halutaan eroon, mutta kotona tapahtuvaan hoivaan ei anneta riittävästi resursseja. Pitäisi olla oikeus päästä laitokseen, jos läheiset arvioivat, että ihminen tarvitsee sellaista.

Sosiaalipolitiikan professori näkee Suomen säästävän itsensä palveluvaltiosta omaishoivavaltioksi. Lasten ja omien säästöjen merkitys eläkepäivien turvana on kasvanut.

”Mietin usein niitä vanhuksia, jotka ovat kokonaan kunnallisten palvelujen varassa ja pääsevät suihkuun ehkä kerran viikossa. Vaipoissa olevan ihmisen pitää päästä suihkuun joka päivä, mielellään kaksi kertaa päivässä. Se on ihmisoikeuskysymys. Yritin viimeiseen asti järjestää äidin hoidon niin, ettei hän haise.”

 

Yritin viimeiseen asti järjestää äidin hoidon niin, ettei hän haise.”

 

Puoliso, tytär, miniä, poika, muut sukulaiset, sukuun kuulumattomat ihmiset. Tässä on todennäköisyysjärjestys päätyä toisen aikuisen hoitajaksi. Yleensä vastuu kasautuu yhdelle naiselle. ”Viimeisen vuoden aikana olen ollut tehtävässä ajoittain 24/7.” ”Veljemme vaimoineen hylkäsivät äidin, arvostelivat hoitoa, eivätkä auttaneet siinä yhtään. Se oli erittäin raskasta ja surullista, raivostuttavaakin.”

Hoivavastuu heikentää tutkimusten mukaan keski-ikäisten psyykkistä ja fyysistä terveyttä. On jatkuva kiire, paljon uuden opettelua ja toisen nostelua. Hoivaajat pitävät elämäntilannettaan muita ikätovereitaan raskaampana ja arvelevat heitä useammin, etteivät jaksa töissä vanhuuseläkkeeseen asti.

– Sisarusten keskinäisestä hoivavastuun jakamisesta olisi syytä käydä yhteiskunnallista keskustelua. Miehet pitäisi saada useammin mukaan hoivaamaan, sanoo Heikki Hiilamo.

”Miten minä aviopuolisona olin valmentautunut uuteen tehtävääni puheongelmaisen vaimoni tukihenkilönä? En oikeastaan mitenkään!” eräs kirjoittaa. Kaikesta huolimatta: ”Voimaannuttavampaa kokemusta on vaikea löytää. Elämän tarkoitus ja todellisuus on niin konkreettisesti läsnä.”

Laki ei velvoita ketään hoitamaan toista aikuista, mutta aina sitä on tehty. Hiilamoiden kirjassa kerrotaan New Yorkin luonnonhistoriallisessa museossa säilytettävästä fossiilipääkallosta, joka on kuulunut vanhahkolle, sairaalle homo erectukselle. Hän on elänyt pitkään niin, että alaleuassa on ollut vain yksi hammas.

Muiden on täytynyt hienontaa sairaalle ruoka omassa suussaan.

Läheisten hoitoon voi kysyä tukea seurakunnan diakoniatyöntekijöiltä. Vertaistukea ja tietoa saa myös yhdistyksistä: Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry, Omaishoitajat ja läheiset liitto  ja Suomen omaishoidon verkosto.

Jaa tämä artikkeli: