Pudotus
Ensi sunnuntai on helluntaipäivä. Sen aihe on Pyhän Hengen vuodattaminen. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 68:5–11, Joel 3:1–5, Ap. t. 2:1–13 ja Joh. 3:16–21.
Jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen.
Joh 3:16
Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että on täysin pimeää? Niin pimeää, ettet enää muista, millaista hämärä on. Viime viikolla eräs ihminen muisteli itkien nuorten laulun sanoja: ”Tunnen kaiken kaatuvan päälleni, sorrun taakkani alle, mä jaksa en.” Äärirajoilla oleva ihminen ei näe valoa.
Kun kaikki kaatuu, lohdutuksen sanoja ei ole helppo löytää. Murtunut ei näe voikukkien iloista tanssia nurmella, ei kuule ylilentävien joutsenten laulua, lohtua ei tarjoa edes lempeä kevätsade. Masennus on kuin pohjaton kuilu, johon putoava ei löydä turvaa.
Lapsena pohdin joskus taivasta ja helvettiä. Kysyin äidiltäni, miksi Jumala antaa ihmisten joutua Pudotukseen.
Muistan, kuinka yläasteen uskonnonopettajani totesi, että monet ihmiset ovat jo eläessään kokeneet helvetin. Silloin en sitä ymmärtänyt, myöhemmin minäkin opin jotain pimeydessä kulkemisesta.
Kysyin itkevältä ihmiseltä työhuoneessani, muistaako hän, miten laulu jatkuu. ”Muistan, mutta en jaksa uskoa, että Jumala kantaa”, hän vastasi.
Sunnuntain evankeliumi on tiivistelmä siitä, mistä kristinuskossa on kyse. Siksi tuo lause opetellaan ulkoläksynä jo rippikoulussa. Että muistaisimme halki elämän, ettei yksikään joudu kadotukseen, katoa Jumalalta. Ettei yksikään putoa kuiluun, vaikka välillä matkalla on hämärää, joskus säkkipimeää.
Se laulu jatkuu: ”Älä pelkää, hän vierelläs seisoo ja kannattaa.” Älä siis pelkää. Jumala pitää lupauksensa.
Jaa tämä artikkeli: