Jo kaksitoista vuotta Taru Nyman on kiertänyt Kaj Chydeniuksen kanssa esittämässä vaikuttavimpia ja kauneimpia suomalaisia runotekstejä. Chydenius säestää pianolla, Nyman laulaa, yleisö kuuntelee.

— Minun tehtäväni konserteissa on olla välittämässä kuulijoille runoilijan tekstiä Chydeniuksen musiikin kautta. On suuri etuoikeus toimia tässä välittäjän roolissa, Nyman sanoo.

Vain hiljaisella on korvat kuulla -konsertissa on 23 laulua. Se on aikamoinen paketti ajatuksia ja tunnetta ihmiseltä ihmiselle.

— Chydeniuksella on tällainen tokaisu, että ”kuunnelkaa tarkasti, runoilijalla on asiaa”. Nämä runot ovat niin sisältörikkaita, ettei niitä tarvitse värittää, riittää kun ne välittää laulaen. Ja ihmiset tuntuvat ottavan ne hyvin vastaan. Kyyneleitäkin penkeissä nähdään.

Tilaa epäilylle

P. Mustapään, Aaro Hellaakosken, Saima Harmajan ja Eino Leinon runot koskettavat suomalaisten syvimpiä tuntoja. Tai Lauri Viidan ”Äidit vain, nuo toivossa väkevät…”. Kuka voisi kuunnella sitä liikuttumatta perin pohjin?

— Eivät nämä tekstit ketään liikuttaisi, ellei niissä olisi jotain erityistä. Itselleni niistä on vuosien mittaan karttunut jonkinlaisia välineitä elämää varten. Synkkinä hetkinä, kun kaivaa laulun esiin ja kuuntelee, huomaa, ettei olekaan synkkyytensä kanssa yksin. Tai hienosti sanottuna: voi toivoa.

Osa Taru Nymanin ja Kaj Chydeniuksen esittämistä teksteistä on hengellisiä, osa henkisiä ja osa ihan muuta. Kuulijalle jää paljon tilaa ottaa vastaan ja tulkita itse.

— Minusta näissä runoissa ja Chydeniuksen musiikissa on hienoa se, että niiden äärellä on varaa olla epävarma ja epäilevä, vihainen tai haltioitunut ja liikuttunut, kuinka vain. On myös tilaa siihen, että oma suhde perimmäisiin asioihin on vähän epäselvä, Nyman toteaa.

— Siksi on erityisen hienoa, että juuri kirkossa järjestetään tällainen konsertti — että tälle kaikelle on kirkossa tilaa.

Laulamisen onni

Jokainen konsertti on laulajalle melkoinen tyhjentäytymisen kokemus. Yhtään fraasia ei saa päästä karkuun, kaikki pitää saatella kuulijoille saakka.

— Tunnin esityksen jälkeen päässä kyllä helisee, Taru Nyman sanoo naurahtaen.

Arkiammatiltaan Nyman on ekaluokkalaisten opettaja. Chydeniuksen laulut sopivat luokkaankin, Magdaleenasta alkaen. Enimmäkseen esiintyjän ja opettajan roolit kuitenkin ovat erillään, paitsi silloin, kun oppilaat itse hoksaavat yhdistää ne.

— Yksi poika kysyi, että ”Ooksä joku laulaja vai? Mun äiti sanoi, että se oli sun konsertissa”. Sitten hän katsoi pitkään ja nyökkäsi lopulta itsekseen, Nyman kertoo.

— Suhtaudun äärimmäisen kunnioittavasti ilmaisuun laulaja. En ole opiskellut musiikkia ammattimaisesti. Mutta laulaminen on minua hengissä pitävä voima. Olen aina laulanut. Onnellisimmillani olen laulaessani näitä tekstejä, joita me yhdessä Chydeniuksen kanssa ohjelmistoon valitsemme.

Rehellinen ja vilpitön

Taru Nyman ja Kaj Chydenius hakevat pelkistetyllä esityksellä puhdasta kosketusta kuulijaan. Kirkossa on Nymanin mielestä hyvä laulaa myös siksi, että yleisö on näkyvissä. Teatterin lavalta laulut lauletaan pimeään.

— Ajatuksena on, että jos on rehellinen ja vilpitön tekstien ja musiikin äärellä, yhteys voi syntyä. Meidän lauluistamme yksikään ei ole sellainen, jonka takana en voisi seisoa, Nyman sanoo.

Kuulijoilta tulee usein palautetta konsertin jälkeen. Moni kysyy, mistä näitä lauluja saa.

— Eräs nainen tuli sanomaan minulle, että jos huomasin hänen peittäneen korvansa Marja Kurkelan Pietán aikana, se ei johtunut meidän esityksestämme, vaan siitä, että laulun kuunteleminen kävi häneen liian kipeästi.

Taru Nyman laulaa ja Kaj Chydenius säestää su 24.10. klo 18 Korson kirkossa.