Pula jokapäiväisestä leivästä
Ilmaisen aterian lisäksi tärkeää on hyvä seura. Emäntä Marja Nji jutteli Anja Häklin kanssa, joka on Tuulikontin vakioasiakkaita.

Ilmaisen aterian lisäksi tärkeää on hyvä seura. Emäntä Marja Nji jutteli Anja Häklin kanssa, joka on Tuulikontin vakioasiakkaita.

Pula jokapäiväisestä leivästä

Monen suomalaisen rahat eivät riitä edes ruokaan. Vantaalla Yhteinen pöytä -projekti jakaa ylijääneen kouluruuan lisäksi nyt myös kauppojen hävikkiruokaa.

Hyvinvointivaltiossa kaikilla pitäisi olla sen verran rahaa, että se riittäisi ruokaan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan noin 20 000 suomalaista joutuu turvautumaan ruoka-apuun joka viikko.

3. joulukuuta julkaistiin ensimmäinen valtakunnallinen tutkimus siitä, ketkä ruoka-apuun joutuvat turvautumaan ja miksi. Kuka seisoo leipäjonossa? -tutkimukseen haastateltiin 3500 ihmistä, joista noin 200 Vantaalla. Viesti on karu: sosiaaliturva on riittämätön ja ilmaisissa ruokailuissa ja leipäjonoissa käyvät hyvin monenlaiset ihmiset. Apu tulee todella tarpeeseen, sillä joka viidennelle ruokaa hakevalle ei jää kuukaudessa pakollisten menojen jälkeen käytettäväksi yhtään rahaa ja joka neljännelle jää vain 1–100 euroa kuukaudessa. Kolmasosa ruoka-avun saajista turvautuu siihen viikoittain ja esimerkiksi Vantaalla 71 prosenttia koki sen pärjäämisen kannalta välttämättömäksi.

– Suurin osa leipäjonoissa käyvistä saa tulonsiirtoja, mutta ne eivät riitä. Osa taas ei saa toimeentulotukea, vaikka on sitä hakenut. On myös niitä, jotka eivät ole edes sitä hakeneet, koska heillä on esimerkiksi mielenterveys- tai päihdeongelma, joka on heikentänyt ihmisen toimintakykyä, Itä-Suomen yliopiston tutkija Maria Ohisalo kertoo.

Paitsi avun hakijoiden määrä, niin myös avun tarjoajien määrä on kasvanut tasaista tahtia. Suurin osa ruokaa jakavista toimijoista on luterilaisia seurakuntia tai kristilliseltä pohjalta toimivia yhdistyksiä ja järjestöjä. Kunnat tukevat toimintaa esimerkiksi järjestöavustuksia myöntämällä.

Moni avunsaaja häpeää

Vaikka ruoka-avussa käy hyvin monenlaisia ihmisiä, enemmistö kävijöistä on yli 46-vuotiaita ja eläkkeellä, työttömänä tai lomautettuna. Koulutustaso on hieman matalampi kuin väes­töllä keskimäärin. Toisaalta työssäkäyntikään ei välttämättä tarkoita sitä, että rahat riittäisivät ruokaan, vaan avun tarvitsijoissa on myös esimerkiksi pätkä- tai osa-aikatöissä olevia ja yksinhuoltajia. Tyypillistä leipäjonoissa käyville on myös se, että he asuvat vuokralla ja yksin.

Niukka enemmistö, 52 prosenttia, avun hakijoista on naisia.

– Tämä selittyy sillä, että monilla eläkeläisnaisilla on todella pienet tulot ja he elävät yksin, Maria Ohisalo sanoo.

Ruoka-apuun turvautuminen koetaan häpeälliseksi. Esimerkiksi viidennes Vantaalla haastatelluista ei haluaisi naapurien tai sukulaisten tietävän ruoka-apuun turvautumisesta.

Häpeää kokevat erityisesti vanhemmat ihmiset.

– Nuoremmat ehkä ajattelevat, että leipäjonoja on ollut aina ja toisaalta niin, että tulevaisuudessa heillä menee paremmin.

Vanhemmilla ihmisillä on taas vahvemmin sellainen asenne, että on pakko tulla toimeen omillaan.

Hävikkiruoan voi hyödyntää

Julkinen keskustelu leipäjonoista on viime vuosina muuttunut. Kun aikaisemmin keskityttiin siihen, että kaikkien rahat eivät riitä edes ruokaan, nyt puhutaan myös siitä, että samaan aikaan paljon syömäkelpoista ruokaa heitetään hukkaan. Nämä kaksi ilmiötä pitäisi saada kohtaamaan.

– Kauppoja voitaisiin velvoittaa lahjoittamaan myymättä jäänyttä ruokaa pois, kuten Belgiassa ja Ranskassa jo tehdään. Ja jos meillä on kirpputoreja, miksei voisi olla myös ruokatoreja, joista hävikkiruokaa voisi ostaa kuka tahansa, Ohisalo kysyy.

Maria Ohisalo toivoo myös, että Suomessa herättäisiin siihen, että ilmaisen ruuan lisäksi moni tarvitsee muutakin apua. Ilmaisiin ruokailuihin ja leipäjonoihin tarvittaisiin esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä ja terveydenhuoltoalan ihmisiä.

Toisin kuin 1990-luvun lamavuosina kuviteltiin, leipäjonot vaikuttavat tulleen jäädäkseen. Syihin, joiden vuoksi leipäjonoon tullaan, olisi kuitenkin periaatteessa helppo vaikuttaa poliittisilla päätöksillä.

Tulonsiirtojen tulisi vastata todellisia elinkustannuksia, kohtuuhintaisia pieniä asuntoja tarvittaisiin lisää.

– On kaikkien etu, ettei kukaan syrjäydy, Maria Ohisalo kiteyttää.


Ylijäänyt kouluruoka menee tarpeeseen

Elokuussa koeluontoisesti Vantaalla alkanut ylijääneen kouluruuan jakelu on osoittautunut tarpeelliseksi ja toimivaksi ja sitä aiotaan jatkaa.

Ammattioppilaitos Varian kolmesta toimipisteestä ylijäänyttä Vantti Oy:n ruokaa on jaettu Vantaan työttömien ja Elämänlaatu ry:n tiloissa Tikkurilassa, asukastila Tuulikontissa Havukoskella ja R3 Maahanmuuttajanuorten tuki ry:n tiloissa Myyrmäessä. Ruokailuun ovat tuoneet sosiaaliset syyt, mutta myös se, että monelle ilmainen lämmin ateria tulee tarpeeseen.

– Ruokailuissa on käynyt väkeä hyvin ja niihin ollaan laajasti tyytyväisiä. Tuulikontissa väkeä käy joskus jopa enemmän kuin sisään kunnolla mahtuu, Yhteinen pöytä -hankkeen projektikoordinaattori Hanna Kuisma kertoo.

Koska kyse on nimenomaan kouluilta ylijääneen ruoan jakelusta, ruokaa ei ole riittänyt joka kerta.

– Heille, jotka ovat tulleet silloin paikalle, se on tietysti pettymys, mutta he ovat suhtautuneet tilanteeseen ymmärtäväisesti, Kuisma sanoo.

Yhteinen pöytä -projektin tarkoituksena on luoda Vantaalle pysyvä ruuanjakelujärjestelmä ja tarjota ihmisille ruokaa, toimintaa, palveluja ja mahdollisuuksia tavata toisiaan.

– Yhteinen pöytä on ennen kaikkea kansalaistoiminnan projekti, jossa ruoka on ikään kuin sisäänheittotuote, Hanna Kuisma kuvailee.

Hankkeessa ovat mukana Vantaan kaupunki, Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Vantaan seurakunnat. Kevättalvella rahoitusta haetaan myös EU:lta.

Joulukuun alussa Yhteinen pöytä -hanke aloitti yhteistyön Suomen Lähikauppa Oy:n kanssa. Myymättä jääneitä elintarvikkeita toimitetaan kaupoista muun muassa Korson työttömille, Vantaan nuorisopalveluille ja Vantaan seurakunnille, jotka välittävät tavaran eteenpäin.

– Esimerkiksi kalaa, äyriäisiä tai äidinmaidonkorviketta kauppiaat eivät luovuta, mutta muuten otamme sen, mitä saamme. Leivän määrää voimme säädellä, koska sitä voisi tulla muuten liikaa, Hanna Kuisma kertoo.

Yhteistyöstä on sovittu myös HOK-Elannon ja K-Citymarkettien kanssa, mutta ruokaa ei voida vielä ottaa enempää vastaan, koska kylmäautoja on vain yksi ja logistiikkakeskus Koivukylään avataan vasta loppukeväästä. Yhteinen pöytä -projekti on aloittanut myös yhteistyön palvelumuotoilijoiden kanssa, jotka tarkastelevat hankkeen toimintaa asiakkaan näkökulmasta.

– Tavoitteena on tehdä toiminnasta ja tiloista sellaisia, jotka tuntuvat hyviltä ja tuoksuvat hyviltä. Ilmaisiin ruokailuihin ja ruuanjakoon liittyy usein se, että se on jotenkin ankeaa ja hävettävää, vaikka sen ei tarvitsisi olla niin, Kuisma toteaa.

Jaa tämä artikkeli: