Miia Krögerin mielestä kanit ovat kuin lapsia, jokainen omanlaisensa persoona ja jokaista ujostuttaa joskus.
Pupu on pääsiäisen lemmikki
Pupuja on pääsiäisen aikaan joka puolella ja erityisen paljon niitä on Miia Krögerin kotona. Miian pitämässä Toiveen Kanilassa on 16 aikuista ja 14 poikasta. Onko kasvattajalle siis käynyt vanhanaikaisesti ja tyttö- ja poikakani päätyneet vahingossa samaan häkkiin?
— Ei, vahinkoja ei tapahdu, tänne ei koskaan synny muita kuin toivottuja poikasia. Se on tosi tärkeää. Lapsillekin olen selittänyt sen jutun, että poika- ja tyttökaneja ei saa päästää yhteen, Miia kertoo.
Miia Krögerin tarina on tyypillinen. Ensimmäisen kaninsa hän sai pikkutyttönä, mutta sen jälkeen oli edessä monien vuosien tauko. Vuonna 2009 Miia innostui kaneista uudestaan, hankki kääpiöluppakorvan ja alkoi käydä näyttelyissä. Nyt hänellä on kääpiöluppien lisäksi hermeliinejä ja esteristeytyksiä.
— Esteristeytykset ovat kaneja, jotka tykkäävät hyppiä. Niillä on luonnetta ja halua liikkua. Kääpiöluppakorvat ovat enemmän sellaisia mölliköitä, Miia kuvailee.
— Hermeliinit ovat pieniä, mutta temperamenttisia. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin opin, miten niitä käsitellään. Ainakaan nuorta uroskania ei kannata lähestyä ojentamalla kättä suoraan edestä, muuten voi tulla hampaista, hän neuvoo.
Esteen yli omasta tahdosta
Kaninkasvattajan päivittäisiin rutiineihin kuuluu tarkastaa kanien kunto, antaa niille ruokaa ja vettä sekä siistiä niiden häkkejä. Tärkeää on myös pitää kaneja sylissä, että ne tottuvat käsittelyyn. Jos sää sallii, kanit pääsevät ulos kävelylle valjaissa.
Esteristeytyspupujen kanssa Miia harjoittelee kanihyppyä, jossa kanit loikkivat 20–50 senttimetriä korkeiden esteiden yli. Lajissa myös kilpaillaan.
— Toisinaan niitä pitää vähän ohjailla, mutta kyllä se on niin, että kanin pitää itse haluta hypätä, ei siitä muuten mitään tule. Joskus pitää tietysti vähän tuuppasta, Miia myöntää.
Aikaa ja pitkää pinnaa
Kanien kasvatus vaatii Miian mielestä aikaa, hyviä hermoja ja sitä, ettei säikähdä pienistä. Toisinaan kaninkasvattaja saattaa nimittäin joutua kätilöksikin.
— Olihan se ensimmäisellä kerralla aika järkyttävää, kun tajusi, että pitää auttaa kania synnytyksessä. Soitin tutulle kasvattajalle ja kysyin, mitä nyt teen. Hyvin se sitten kuitenkin meni, Miia kertoo.
Kaneja pidetään usein tyhminä ja vähän tylsinäkin lemmikkieläiminä, jotka lähinnä olla möllöttävät omissa oloissaan. Kaniekspertin mielestä on kuitenkin paljon omistajasta kiinni, millainen kaveri kani on.
— Voivat kanit tietysti olla tylsiä, jos niiden kanssa ei tee mitään eikä pidä niitä koskaan sylissä. On niissä kaikissa ujoutta, mutta kanit ovat vähän niin kuin lapsia, jokainen on ihan oma persoonansa.
Uuden elämän vertauskuva
Pupu on yksi pääsiäisen symboleista. Pupuihin liitetään uusi elämä, sillä ne lisääntyvät nopeasti.
Keski-Euroopassa kirkkojen pyöreissä ikkunoissa saattaa olla kolme jänistä, joiden korvat muodostavat kolmion. Silloin kyseessä on Pyhän Kolminaisuuden symboli.
Pitkäkorviin liitetään myös valppaus. Vanhan uskomuksen mukaan jänikset nukkuvatkin silmät avoinna ja niiden lihan syöminen voi aiheuttaa ihmiselle unettomuutta.
Arkuutensa vuoksi kaneja ja jäniksiä on pidetty myös pelkuruuden symboleina. Arkuudesta kertovat monet sanonnat: ihmisellä voi mennä pupu pöksyyn, hän voi olla jänishousu tai jänistää.
Pääsiäispupuperinne on tullut Suomeen Saksasta. Siellä kerrotaan tarinaa pääsiäisjäniksestä, joka kiertelee pihoissa ja puutarhoissa munakoppa selässään ja piilottelee lapsille pääsiäislahjoja.
Jaa tämä artikkeli: