Puurorenessanssi on täällä! Kaikille tuttu perusruoka onkin luksusherkku

Puurorenessanssi on täällä! Kaikille tuttu perusruoka onkin luksusherkku

Puuroa on syöty Suomessa vuosisadat, ja vielä 1900-luvun alussa se kuului hienojen lounasravintoloiden listalle. Nyt ollaan menty ihan uudelle tasolle.

Kansallispukuinen nainen hymyilee keskellä viljapeltoa kauralyhde kädessään. Kellertävät hiukset hulmuavat.

Kuvan nähdessään suomalaiset ajattelevat puuroa.

– Elovena-tyttöä saatetaan käyttää jopa nimimerkkinä keskustelupalstoilla. Se kertoo siitä, että tuotemerkillä on kulttuurista painoarvoa, sanoo Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä.

Elovena-tuotemerkki on vain yksi esimerkki puuron merkityksestä suomalaisille. Nyt puurosta puhutaan enemmän kuin pitkään aikaan.
 

Puuroja ja vellejä on keitetty niin veteen, maitoon, piimään, heraan, kaljaan kuin mahlaan.

Mäkelän mielestä puuro on muuttumassa nuorten aikuisten ylellisyysruoaksi. Sitä tuunataan herkullisilla ainesosilla, kuten marjoilla, hedelmillä ja pähkinöillä. Vallalla olevat ruokatrendit voivat olla kuitenkin ristiriidassa keskenään.

– Toisaalta korostamme vähähiilihydraattista tai gluteenitonta ruokavaliota. Samanaikaisesti perustetaan puurobaareja.

Helsinkiläisessä designkahvilassa kaurapuuroannos mustaherukalla, avokadolla ja kookossokerilla voi maksaa 6,5 euroa. Kaupassa kilon kaurahiutalepakkaus maksaa alle euron.

Puuro on suosikkiruoka koulussa

Ehkä puurosta pitäisi puhua monikossa, sillä kokemukset vaihtelevat ikäryhmittäin. Vuonna 2006 eläkeläinen kulutti kauraryynejä tai -hiutaleita yli kaksi kiloa enemmän kuin keskivertosuomalainen. Eläkeläisillä on todennäköisesti myös varhaisia muistoja puurosta.

1950- tai 1940-luvun lapsi saattaa muistaa, kuinka Yleisradion Markus Rautio eli Markus-setä kehotti lapsia syömään puuroa. Maksuttoman kouluruokailun alkaessa vuonna 1948 listalla oli keittojen lisäksi kaura- tai mannavelliä.

Toisaalta puuroa tarjotaan kouluissa edelleen. Iltalehden selvittäessä vuonna 2014 oppilaiden suosikkiruokia ohra- tai mannapuuro oli sijalla 6.

Suomalaiset ovat viljakansaa, sillä leivän ja puuron kaltaisia ruokia on syöty tuhansia vuosia. Viljan viljelyyn siirryttiin neoliittisen vallankumouksen myötä yli 10 000 vuotta sitten, kun metsästämällä ja keräilemällä ruokansa hankkineet ihmiset asettuivat vähitellen asumaan aloilleen. Suomessa viljely alkoi paljon myöhemmin. Helsingin yliopistossa vanhimmat viljalöydöt on ajoitettu 6000 vuoden päähän.

Kaura oli hevosen paras polttoaine

Puuron ja leivän välinen kytkös on historiallisesti vahva. Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professorin Leena Räsäsen mielestä leipominen vaatii monimutkaisempaa osaamista ja välineistöä kuin puuron keittäminen.

– On esitetty, että leipä olisi saanut alkunsa, kun astiassa kypsennettyä viljaruokaa olisi kaatunut kuumille kiville. Sen takia ruoka olisi paistunut jonkinlaiseksi lettuseksi.
 

Marjat ovat olleet suosittu särvin, mutta puuron sekaan on pantu jopa suolasilakkaa.

Tällaiset ohuet rieskaleivät ovat tunnettuja nykyäänkin.

Aluksi Suomessa viljeltiin ohraa ja vehnää. Kaura yleistyi pohjoismaissa vasta keskiajan lopussa, mutta 1800-luvun lopussa se kipusi jo suosituimmaksi viljaksi. Syynä ei ollut kaurapuuron suosio.

– Kauraa käytettiin kotieläinten rehuna, sillä se on hevosen paras polttoaine, Räsänen sanoo.

Ryynien sekaan on pantu jopa verta

Puuron sekaan on voitu panna perunaa, palkokasveja ja juureksia. Puuroja ja vellejä on keitetty niin veteen, maitoon, piimään, heraan, kaljaan kuin mahlaan.

– Joskus puuroryynien sekaan on pantu jopa verta, Räsänen mainitsee.

Valmistamistavat ovat vaihdelleet alueellisesti. Länsi-Suomessa puuroja on keitetty tulella ja Itä-Suomessa haudutettu uunissa. Karjalassa on keitetty myös hyytelömäistä, hapatettua kaurakiisseliä. Ruismaltaasta on valmistettu imellettyä puuroa eli mämmiä.

Pohjois-Savossa paahdetusta viljasta eli talkkunasta tehty puuro on ollut niin sakeaa, että kokkareita on voinut syödä sormin. Niitä on kastettu sulatettuun silavaan.

Puuro maistui köyhälle ja rikkaalle

Puuroa perustellaan usein sen edullisuudella ja täyttävyydellä. Puuro ei ole kuitenkaan köyhälistön ruokaa, sillä sitä on syöty kaikissa yhteiskuntaluokissa. Leena Räsäsen mukaan vielä 1900-luvun alkupuolella puuroannos löytyi hienojenkin lounasravintoloiden ruokalistalta.

Toisaalta puuro ja särpimet kertovat myös oman aikansa varallisuudesta ja yhteiskunnan eroista.

– Voi on ollut pitkään pito- ja juhlaruokaa. Sitä on pantu puuroon vain hyvin varakkaissa kotitalouksissa.

Myös hillot olivat harvinaisuus, sillä sokeri oli pitkään ylellisyystuote. Sen sijaan marjat ovat olleet suosittu särvin, mutta puuron sekaan on pantu jopa suolasilakkaa.

Johanna Mäkelä liittää ruokatottumusten muutoksen elintason nousuun. Toisen maailmansodan jälkeen elintarvikkeita säännösteltiin vielä 1950-luvulle asti. Vasta 1950-luvulla viljankulutus alkoi laskea. Kansan vaurastuessa sillä oli varaa lihaan, voisilmiin ja kasviksiin.

Suomalaisen vuosittainen lihankulutus onkin kasvanut 1970-luvulta yli 30 kilolla. Samalla rukiin kulutus on pienentynyt vuoteen 2015 mennessä yli 30 prosenttia.

– Jauhamistekniikan kehittymisen myötä on pystytty tuottamaan yhä puhtaampia jauhoja. 1990-luvulle asti kansa arvosti eniten viljaa, josta kuorikerrokset oli poistettu, Leena Räsänen sanoo.

Riisi- ja mannaryynit ovat olleet kokojyväviljoja harvinaisempia ja kalliimpia, koska niiden valmistuksessa menee paljon raaka-ainetta hukkaan. Siksi porvarisperheet ovat syöneet vaaleista viljoista tehtyä leipää ja puuroa. Tavallinen kansa on tyytynyt karkeaan ohra- tai ruispuuroon.

Nyt asetelma on kääntynyt päälaelleen. Suosiotaan kasvattavia kokojyväviljatuotteita ostavat kaupunkilaiset, joilla on varaa huolehtia itsestään.

Kauran kulutus on noussut

Myllyn paras Oy:n markkinointipäällikkö Johanna Kemppinen kertoo, että puurotuotteiden myyntimäärät ovat viime vuosina kasvaneet. Yhtenä syynä saattavat olla Euroopan unionin vahvistamat väitteet kauran betaglukaanin vaikutuksesta kolesteroliin. Niitä saa hyödyntää mainonnassa.

Vuonna 2015 suomalainen kulutti 6,5 kiloa kauraa. Vielä vuosituhannen taitteessa luku oli puolet pienempi.

– Monille puuro on terveyteensä vakavasti suhtautuvan ihmisen vaihtoehto, professori Johanna Mäkelä arvelee.

Hänen mielestään suosio liittyy myös välipalaistumiseen. Yritykset kehittävät kiireisille työikäisille yhä enemmän nopeasti ja helposti syötäviä tuotteita. Tällaisia ovat esimerkiksi annospusseihin pakatut pikapuurot ja välipalapatukat.

Vuonna 2015 suomalainen kulutti 6,5 kiloa kauraa. Vielä vuosituhannen taitteessa luku oli puolet pienempi.

Puuron keittoaika on myös lyhentynyt. Pikapuurojen höyrytetty vilja hiutaloidaan ohueksi, minkä takia se puuroutuu mikroaaltouunissa muutamassa minuutissa. Tuotteita suunnataan myös yhä enemmän kuluttajille, jotka laittavat ruokaa vain itselleen. Enää puuroa ei tarvitse keittää koko padallista.

Mäkelä arvelee, että puuron renessanssi liittyy kotimaisen ruokakulttuurin arvostuksen kasvuun.

– Vielä kymmenen vuotta sitten ajateltiin usein, ettei Suomessa ole samanlaista kansallista ruokakulttuuria kuin Italiassa tai Ranskassa.

Vaikka puuro ei ole erityisesti suomalainen ruoka, lähes jokainen suomalainen on syönyt sitä. Nykyään kokemusta osataan arvostaan. Mäkelä kutsuu puuroa ruokaperinteen sijaan ruokaperinnöksi.

– Perintöön ei sisälly ajatusta, että kaikki pitää tehdä kuten ennenkin.

Tällä Mäkelä tarkoittaa sitä, että puuroa päivitetään koko ajan uusiin suuntiin: tuore- ja raakapuurot kiinnostavat.

– Jopa nuoret vanhemmat, jotka ovat kiertäneet maapallon kahdesti, voivat haluta tarjota lapsilleen puuroa.

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi


Minuutissa mystikoksi

Villi city