Pyhä ja paha
Sami Mustakallio saarnaa pääsiäisyönä Hakunilan kirkossa.

Sami Mustakallio saarnaa pääsiäisyönä Hakunilan kirkossa.

Pyhä ja paha

Sami Mustakallio neuvoo epäileviä tuomaita kurkistamaan tyhjään hautaan.

Kun Sami Mustakallio liikkuu kirkkotilaisuuksissa, hänet useimmiten tunnistetaan ja tiedetään. Pyörätuolilla liikkuvia pappeja ei ole kovin monta

— Olen ollut jonkinlainen julkkis lapsesta asti, koska vanhempani toimivat aktiivisesti cp-vammaistyössä. Aikanaan julkisuus sekä helpotti että vaikeutti omaa elämääni, kun piti olla aina tekemässä joitakin lehti- tai muita juttuja.

Julkisuutta riitti, sillä vanhemmat näyttelijä Marita Nordberg ja lääketieteen professori Kimmo K. Mustakallio olivat muutoinkin julkisuuden henkilöitä. He halusivat toimia niin oman kuin toistenkin vammaisten lasten oikeuksien puolesta.

— Kaveripiirini jäi suppeaksi, kun ikäiseni eivät jaksaneet raahata minua mukanaan. Mutta sen jälkeen kun sain pyörätuolin ja liikkumiseni järjestyi muutenkin, cp-vammani ei ole haitannut minua paljoakaan.

Sen sijaan satunnaisesti Sami Mustakallion lähelle osuneet ihmiset eivät aina ole osanneet suhtautua häneen asiallisesti.

— Romanian matkalla viereiseen pöytään osui humalaisia suomalaisia. He pyysivät henkilökuntaa viemään minut pois. Heidän mielestään minulla oli niin paljon pakkoliikkeitä, että se vei heiltä ruokahalun.

— Voi olla, että jos ihmiset eivät juuttuisi vain katsomaan pyörätuoliani tai lieviä pakkoliikkeitäni, heidän olisi helpompi kuulla, mitä sanon.

Teologian maisteriksi Sami Mustakallio valmistui 1990-luvun alussa.

— Siinä missä nainen odottaa lasta yhdeksän kuukautta, minä jouduin odottamaan pappisvihkimystä yhdeksän vuotta. Tampereen entinen piispa Juha Pihkala vihki minut papiksi vuonna 2000.

Työpaikan Sami Mustakallio löysi kuitenkin jo sitä ennen. Hän muutti Helsingistä Lahteen ja sai työnantajikseen Invalidiliiton ja Lahden seurakuntayhtymän. Kuntoutuspuolella hän teki töitä sosiaaliterapeutin nimikkeellä.

— Seurakuntayhtymässä minulla oli kymmenprosenttinen virka. Jo ennen pappisvihkimystäni pidin rippikoululeirejä liikunta- ja monivammaisille nuorille.

Työpaikka meni kuitenkin alta, kun Invalidiliitto vähensi työntekijöitä tuotannollis-taloudellisiin syihin vedoten. Se sai Samin muuttamaan takaisin Helsinkiin.

— Nyt olen viraton, kiertävä pappi. Saan tehdä mitä vaan. En osaa olla katkera tilanteestani, sillä olen nähnyt, kuinka monet joutuvat nykyään elämään epävarmuudessa ja tekemään pätkätöitä.

— Toimin edelleen mielelläni pappina. En tosin oikein jaksa olla yhtä aikaa sekä myyntitykki että pappi.

Saarnoissaan Sami Mustakallio ei halua jäädä 2000 vuoden takaisiin asioihin. Mikäli suinkin vain on mahdollista, hän haluaa ottaa esille Lutherin teologiaa ja syrjäytymisasiaa.

— Ajattelen, että me kaikki olemme epäileviä tuomaita. Haluamme, että juuri minulle tapahtuisi jotain erityistä. Ajattelemme, että kun vain pääsisin koskettamaan naulanreikiä Kristuksen käsissä ja jaloissa, minäkin voisin olla varma uskossani.

— Emme suostu vain siihen, että hauta on tyhjä.

Tuo kaikki kietoutuu Sami Mustakallion mukaan siihen, että kristitty ihminen on aina yhtä aikaa pyhä ja paha, armahdettu ja syntinen.

Viime aikoina Sami Mustakallio kertoo puhuneensa monissa hautajaisissa. Hän toimitti myös äitinsä hautaan siunaamisen pari vuotta sitten.

— Olen nyt 53 vuotta. Se ei ole ikä eikä mikään, mutta en ole nähnyt hirveän vanhoja cp-vammaisia ihmisiä. Olen viime vuosina käynyt läpi kaksi aika suurta leikkausta, mutta sairausloma-aikoja lukuun ottamatta olen ollut ihan kunnossa.

Sami Mustakallio iloitsee siitä, että saarna- tai puhekeikkoja on ollut aika ajoin joka viikko. Ne pitävät yllä lapsuuden ja nuoruuden aikaisessa puheopetuksessa saatua taitoa. Samalla hän saa mahdollisuuden kertoa teologisista löydöistään toisille.

Pääsiäisyön messut la 7.4. klo 23 Hakunilan, Kivistön, Pyhän Laurin ja Rekolan kirkoissa.
 

Jaa tämä artikkeli: