Pyhän haudan kirkon avaimista on 1100-luvulta asti huolehtinut muslimi, jottei eri kristityille kirkkokunnille tulisi riitaa kirkon käytöstä. Jeesuksen hautapaikka on keskellä suurta rotundaa.
Pyhä ja verinen Jerusalem
Simon Sebag Montefiore: Jerusalem: kaupungin elämäkerta. WSOY 2012.
Arvostettu brittiläinen historioitsija Simon Sebag Montefiore on kirjoittanut hienon kirjan kaupungista, jonka kohtaloihin kietoutuu iso pala koko ihmiskunnan historiaa. Jerusalem on pyhä paikka kolmelle maailmanuskonnolle, poliittisten intohimojen lähde, moneen kertaan rakennettu, perustuksia myöten tuhottu ja jälleenrakennettu.
Montefioren kirja on täynnä rikkaita yksityiskohtia, mutta avaa lukijalleen myös historian suuret linjat. Tästä kirjasta on suorastaan pakko lukea alaviitteetkin, ne ovat kuin mausteet ruuassa.
Pyhä paikka
Jerusalem on koko 3000-vuotisen historiansa ajan ollut pyhä kaupunki. Jo 1900-luvulta eKr. kaupungista löytyy maininta, joka viittaa Salemiin, iltatähden jumalaan. Myös Raamatussa mainitaan Salemin pappiskuningas.
Kuningas Daavidin aikana kaupungista tuli juutalaisuuden keskus. Sinne rakennettiin Salomon temppeli. Sen raunioita ei ole löytynyt. Jotakin saattaisi löytyä Kalliomoskeijan alta, mutta sinne ei ole pääsyä. Toisaalta voi olla, että mitään ei ole jäljellä, sillä temppeli hävitettiin kahdesti ja purettiin ainakin kerran perustuksia myöten.
Juutalaisten nykyinen rukouspaikka itkumuuri on pala Herodeksen rakentamaa toista temppeliä. Sen hävittivät roomalaiset. Juutalaisille jäi jäljelle kaipaus Jerusalemiin ja uuden temppelin odotus.
Kristityille Jerusalem on pyhä Jeesuksen vuoksi. Via dolorosa, kärsimyksen tie ei ole alkuperäisellä paikalla, mutta Pyhän haudan kirkko saattaa olla. Ensimmäisen version siitä rakennutti keisarinna Helena 300-luvulla. Pyhän haudan kirkon sisälle on sijoitettu myös mahdollinen Golgata, ristinkuoleman paikka.
Muslimit uskovat Muhammadin tehneen Jerusalemista taivasmatkan. Heille kaupunki on kolmanneksi pyhin. Jerusalemin profiilille tunnuksensa antava Kalliomoskeija on rakennettu paikalle, jossa sekä juutalaiset että muslimit uskovat Jumalan luoneen Aadamin. Juutalaisten näkemyksen mukaan Kalliomoskeijan kivi on myös Salomon temppelin peruskivi.
Jerusalem on niin täynnä uskonnollista latausta, että monet ovat matkustaneet sinne tullakseen siellä haudatuksi. Kaupungin uskotaan olevan paikka, jossa kuolleet heräävät ensimmäisinä ylösnousemukseen.
Taistelutanner
Uskonnollinen lataus on yksi syy siihen, että Jerusalem on historiansa aikana ollut myös verinen taistelutanner. Muitakin syitä on: kukkuloille rakennettu kaupunki on ollut strateginen linnoitus ja suurvalloille hankala kapinapesäke. Rikastuessaan siitä on tullut himoittu saalis.
Montefioren kirja alkaa Jerusalemin piirityksestä. Roomalainen sotapäällikkö Titus yrittää saada kaupunkia antautumaan ja ristiinnaulitsee joka päivä kaupunkia ympäröiville kukkuloille 500 juutalaista.
Piiritys päättyy verilöylyyn niin kuin usein kaupungin historiassa.
Jerusalemia ovat hallinneet vuoron perään muun muassa kanaanilaiset, juutalaiset, kreikkalaiset, roomalaiset, arabit, ristiretkeläiset, turkkilaiset, englantilaiset ja taas juutalaiset. Kaupungin asukaskunta on vaihtunut moneen kertaan ja usein tappiolle jääneet ovat joutuneet vainon kohteeksi.
Syndrooma
Jerusalemin hallitsijoissa on ollut mielipuolisia tai muuten vain julmia tyranneja, kuten Raamatussa mainittu Herodes Suuri. Sitä on hallittu myös rakkaudella ja rakennettu sinne monenlaisia pyhäkköjä.
Kaupunkia kohtaan on tunnettu kiihkoa, jota on vaikea ymmärtää. Niinpä esimerkiksi Pyhän haudan kirkossa eri kristinuskon suuntauksia edustavat munkit, papit ja muuten vain hartaat kristityt ovat välillä tapelleet ja surmanneet toisiaan. Kaapujen alle on kätketty aseita.
Jerusalemin syndrooma tunnustettiin 1930-luvulla erityiseksi oireyhtymäksi, psykoottiseksi vajaatoimintatilaksi, johon liittyy Jerusalemin pyhien paikkojen läheisyyden synnyttämä uskonnollinen kiihtymys ja vuonna 2000 pettymyksen tilaksi, joka iskee niihin, jotka tulevat paikkakunnalle vaalien maagisia käsityksiä Jerusalemin parantavasta voimasta. Tuo tila iski muun muassa kirjailija Nikolai Gogoliin.
Yhteinen perintö
Jerusalemin historian kirjoittaneella Simon Montefiorella on itsellään yhteys kaupunkiin. Hänen sukulaisensa sir Moses Montefiore oli juutalainen hyväntekijä, joka 1800-luvulla kunnosti kaupungin pyhiä paikkoja ja rakennutti sen muurien ulkopuolelle pienen juutalaisen kaupunginosan.
Montefiore on juutalainen. Hänen kirjaansa luonnehtii harvinaisen syvä ymmärrys nykyisen Lähi-Idän kriisin eri osapuolia kohtaan. Kaikilla kolmella uskonnolla ja niin juutalaisilla kuin palestiinalaisilla on kaupunkiin historiaan perustuva omistusoikeus. Kriisin purkamisen pitäisi alkaa siitä, että itse kukin tunnustaisi toistensa historian.
Sillä välin kaupunki elää omaa elämäänsä. Osin eri kulttuurit kulkevat toistensa ohi, osin vastapuolia kyräillen ja osin merkillisessä yhteistyössä. Jerusalemin ristiretkeläisiltä vallannut Saladin nimitti 1100-luvun lopulla Pyhän haudan kirkon valvojaksi sheikin, jonka jälkeläinen Wajeeh al-Nusseibeh, muslimi, käy joka aamu avaamassa Pyhän haudan kirkon oven. Näin hän tekee, oli sota tai rauha.
Jaa tämä artikkeli: