Pyhä pöytä
Maatumismatkaa
käy kadun varrella heinä,
jäätyvät lehdet,
väistyvät pois väsyneinä.
Pihlaja-parka
työhönsä uupua ei saa.
Haavaisin kourin
maljan hän nostaa ja veisaa:
— Syökää ja juokaa
taas pyhä ruumis ja veri!
Lahjaksi saatte,
Luoja ei maksua peri.
Tilhet ja rastaat —
oi — tuhat syöjää ja juojaa
oksilla soittaa
siunaten maailman Luojaa!
Ihminen astuu
mielessä huolta ja hallaa,
marjojen kuoret
kuurona kenkiinsä tallaa.
Jaa tämä artikkeli: