Pyhiä kyyneleitä
26-vuotiaan Ilkka Koskenmaan mielestä kirkossa on ihan erityinen tunnelma. Siksi hän halusi kirkkohäät. Ilkan ja Jaden häistä kerrotaan tässä lehdessä sivulta 8 alkaen.
Kirkot on rakennettu yhtä ainoaa tarkoitusta varten: että ihmiset voisivat kohdata siellä pyhän. Kirkkohäiden erityinen tunnelma ei siis synny viimeisen päälle hiotuista juhlajärjestelyistä, tyylikkäistä hääpuvuista, arvokkaista sormuksista tai suuresta väkimäärästä. Se syntyy jostakin syvemmästä.
Kirkko tulee monelle mieleen elämän taitekohdissa. Isojen muutosten ja päätä huimaavien päätösten keskellä ihminen tuntee itsensä pieneksi. Kirkossa saa turvautua itseä suurempaan, rukoilla Jumalalta viisautta, että osaisi elää oikein, sekä pyytää siunausta ja suojelusta tulevaan.
Monet toista tai kolmatta kertaa naimisiin menevät sanovat kuitenkin, että heille riittää nopea käynti maistraatissa. Kirkkohäät on jo kerran juhlittu.
Toista kertaa naimisiin menoa suunnittelevana ajattelen aivan päinvastoin. Avioliitossaan epäonnistuneet ne kirkkohäitä vasta tarvitsevatkin. Elämän ryvettäminä meillä on kokemus siitä, että vaikka rakkautta ja tahtoakin oli, ei osattu elää ihmisiksi, eikä liitto kestänyt. Siksi tarvitsemme tueksemme paljon rukousta ja siunausta.
Eikä kyyneleitäkään pidä häissä hätkähtää. Kun kirkon käytävää kävelevä sulhanen pyyhkii vaivihkaa silmäkulmaansa tai alttarille polvistunut morsian hymyilee ja itkee yhtä aikaa, nuo kyyneleet kertovat, että kyseessä on suuri hetki. Tällaisia liikutuksen kyyneleitä kutsutaan kristillisessä perinteessä pyhiksi kyyneleiksi.
Jaa tämä artikkeli: