Pyhien yllätysten isä
Superpaavi arvojen asialla. Italialainen katutaiteilija Maupal esittelee Rooman laitakaupungilla Franciscuksen sarjakuvamaisena supersankarina.

Superpaavi arvojen asialla. Italialainen katutaiteilija Maupal esittelee Rooman laitakaupungilla Franciscuksen sarjakuvamaisena supersankarina.

Pyhien yllätysten isä

Paavi Franciscus herätti henkiin pitkään uinuneet toiveet katolisen kirkon uudistumisesta.

Paavi halaa ja suutelee miestä, jonka pää ja kasvot ovat kauttaaltaan kasvaimien peitossa. Hätkähdyttävä kuva murtaa kansainvälisen uutiskynnyksen ja leviää sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin.
Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun paavi Franciscus murtautui maailman tietoisuuteen ikonisessa uutiskuvassa. Huhtikuussa 2013 vastikään valittu paavi yllätti maailman siirtämällä kiirastorstain messun Vatikaanin basilikasta nuorisovankilaan.
Pyhän ja särkyneen välinen raja kaatui, kun paavi pesikin kardinaalien sijasta vankien jalat. Joukossa oli kaksi tyttöä, joista toinen oli muslimi. Yksikään toinen paavi ei ollut ottanut naisia mukaan pyhään seremoniaan.
Yllätysten sarja alkoi 13. maaliskuuta 2013, kun Vatikaani julkisti argentiinalaisen Jorge Mario Bergoglion valinnan uudeksi paaviksi.

Kun Bergoglio astui ensimmäisen kerran katolilaisten uskovien eteen Vatikaanin barokkipalatsin parvekkeelle, hän pyysi paikalle kokoontuneita ihmisiä rukoilemaan puolestaan ja siunasi heidät vasta sen jälkeen.
”Tunsin, että nyt tulossa on jotakin erilaista. En ollut osannut listata Bergogliota kärkiehdokkaaksi”, kirkkohistorian yliopistonlehtori Mikko Ketola myöntää.
Franciscus on historian ensimmäinen paavi, joka tulee Euroopan ja Välimeren alueen ulkopuolelta. Valinta heijastelee 2000-luvun todellisuutta, jossa kristinuskon painopiste on siirtynyt kolmanteen maailmaan.
Myös Vatikaanin hovi on saanut totutella uuteen todellisuuteen.
Pyhä isä ei muuttanutkaan paavin palatsiin, vaan jatkoi asumista Vatikaanin vierashotellissa kahden huoneen asunnossa.

Paavi liikkuu Mercedes Limoa mieluummin Ford Focuksella ja kävelee punaisten Pradan kenkien sijasta mustilla terveyskengillä.
Franciscus on myös soittanut henkilökohtaisesti tavallisille ihmisille, jotka ovat lähestyneet häntä kirjeitse. Argentiinalaisen sanomalehden tilaajapalvelu sai puhelun, jossa paavi peruutti nimissään olevan tilauksen.
Vaatimaton paavi nousi nopeasti median lempilapseksi. Tammikuussa ilmestyneessä kirjassa Tarinan valta – kertomus luolamiehen paluusta (Otava) puhetaidon kouluttaja, teologian tohtori Juhana Torkki moittii suomalaista mediaa ”vatikaanin pappojen kollegion” syöttämien tarinoiden kritiikittömästä toistamisesta.
Torkin mukaan katolinen kirkko on maailman taitavimpia tarinankertojia, jonka Jeesus-brändi on myynyt ”kirkkaasti paremmin kuin Coca-Cola tai Apple”.

Suomen evankelis-luterilaisen piispainkokouksen pääsihteeri, dogmatiikan dosentti Jyri Komulainen arvioi, että Torkin kyyninen lukutapa menee pieleen.
”Jos tiedot eivät pitäisi paikkaansa, kansainvälinen media kääntäisi jokaisen kiven ja paljastaisi asian armotta”, Komulainen toteaa.
Myös Ketola pudistelee päätään ajatukselle, jonka mukaan Franciscuksen vaatimattomuus olisi vain taitavaa lumetta. Bergoglion koruton elämäntapa tiedetään jo aikaisemmilta vuosilta, jolloin hän toimi Buenos Airesin arkkipiispana.
”Bergoglio asui jo Argentiinassa vaatimattomasti, laittoi itse ruokansa ja liikkui julkisilla välineillä”, Ketola muistuttaa.
Paavin ympärille rakennetaan myös kaupunkilegendoja ja hypeä. Joulukuussa hänen kerrottiin hiippailevan öisin valeasussa Rooman kaduilla viemässä köyhille avustuksia. Tämän uutisen Vatikaani on kiistänyt.
”Se olikin ehkä liian yltiöromanttinen ajatus: ’hän liikkuu kaduilla kuin kuka tahansa meistä’ niin kuin Mustanaamio konsanaan”, Ketola naurahtaa.

Ennen Franciscusta yksikään paavi ei ole valinnut nimeään köyhien suojelupyhimyksen, kerjäläisveli Franciscus Assisilaisen mukaan. Kerrotaan, että paavin valinnasta päättäneessä konklaavissa joku kuiskasi Bergogliolle sanat ”älä unohda köyhiä”.
Kuiskaajaa ei luultavasti tarvittu. Argentiina vajosi syvään taantumaan samana vuonna 1998, jolloin Bergoglio nimitettiin Buenos Airesin arkkipiispaksi. Yli puolet väestöstä putosi köyhyyteen, mellakat riehuivat kaduilla ja huumekauppa kukoisti hökkelikylissä. IMF:n jyrkkien talousoppien noudattaminen syvensi kurimusta entisestään.
Komulaisen mukaan Bergoglio vastasi tilanteeseen moninkertaistamalla köyhissä kaupunginosissa toimivien pappien määrän. Arkkipiispa liikkui myös itse slummeissa kohtaamassa ihmisiä ja puolusti niitä, joiden elämä oli romahtanut. Linja johti hankauksiin Argentiinan hallituksen ja liike-elämän edustajien kanssa.

Läheltä nähdyn talousromahduksen kaiut kuuluvat Franciscuksen ensimmäisessä apostolisessa kehotuskirjeessä Evankeliumin ilo (Evangelii Gaudium). Lokakuussa 2013 ilmestyneessä dokumentissa Franciscus tuomitsee syrjäyttävän talousjärjestelmän ennenkuulumattoman jyrkästi.
”Tuo talous tappaa”, paavi kirjoittaa viitaten viidenteen käskyyn.
”Kuinka se ei ylitä uutiskynnystä, jos koditon vanhus paleltuu kadulla kuoliaaksi, mutta sen sijaan pörssikurssin kahden pisteen laskulla on uutisarvoa?”
Paavi hylkää taloustieteilijöiden teoriat ”valumaefektistä”, jonka myötä talouskasvu tuottaa maailmaan oikeudenmukaisuutta ja osallisuutta. Sen sijaan maailmaa hallitsee vahvemman laki, jossa mahtavat syövät heikot.
Suuret ihmisjoukot jäävät vaille työtä, näköaloja tai ulospääsyä. Ihminen nähdään kulutushyödykkeenä, jota voi käyttää ja heittää pois. Syrjäytetyistä tulee torjuttuja, pelkkää ”jätettä”.
Kolmannen maailman kirkoissa Evankeliumin ilo sai hyvän vastaanoton, mutta Yhdysvaltojen katolisille konservatiiveille Ronald Reaganin talousoppien hylkääminen on ollut kova pala.

Franciscuksen valinta herätti toiveet henkisestä siirtymästä, jossa katolinen kirkko päivittäisi perinteisiä moraaliopetuksiaan.
Franciscus onkin ylittänyt uutiskynnyksen nuhtelemalla kirkkonsa johtajia liian kärkkäästä saarnaamisesta homoavioliittoja, syntyvyyden säännöstelyä ja aborttia vastaan. Homoseksuaaleja pappeja koskevaan toimittajan kysymykseen paavi vastasi kuuluisilla sanoilla ”Kuka minä olen tuomitsemaan?”
Katolilaiset konservatiivit ovat kuitenkin huomauttaneet, että lausuntoja on ylitulkittu ja irrotettu yhteydestään. Tarkkaan ottaen paavi ei sanoutunut irti kirkon opetuksista, eikä uudenlainen tyylilaji enteile kirkon opetuksen muuttumista. Franciscus pitää yhä aborttia vääryytenä, eikä aio edistää pappisviran avaamista naisille.
Sisältö on siis entisellään, vaikka äänenpainot ovat muuttuneet? Ketolan mukaan tulkinta on liian yksioikoinen.
”Jesuiitta Thomas J. Reese on muistuttanut, että katolinen kirkko on ennen muuta symbolien kirkko. Toisin sanoen tyyli jos mikä on sisältöä. Kyseessä on merkittävä ja kouriintuntuva muutos, vaikka opetus ei ole muuttunut”, Ketola arvioi.
Jyri Komulainen vertaa Franciscuksen vaikutusta Nelson Mandelaan. ”Jo nyt on tapahtunut paljon. Jos Franciscus-efekti jatkuu, edessä on katolisen kirkon sisäinen uudistuminen.”

Franciscuksen edeltäjän Benedictus XVI:n kaudella Vatikaania ravistelivat toistuvat paljastukset lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Benedictus XVI on aloittanut vyyhden purkamisen tapaamalla hyväksikäytön uhreja, pyytämällä heiltä anteeksi ja poistamalla virasta 400 väärinkäytöksiin syyllistynyttä pappia.
Ketolan mukaan pedofiiliskandaali ei kuitenkaan ole vielä loppuun käsitelty.
”Tapauksia on tullut ilmi Länsi-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa, mutta kolmannessa maailmassa asiasta on puhuttu vasta vähän”, Ketola sanoo.
Maaliskuussa Franciscus nimitti lasten hyväksikäytön torjuntaa varten komission, jossa on kolme pappisjäsentä ja viisi maallikkoa, joista neljä on naisia. Yksi heistä on irlantilainen Marie Collins, joka joutui 13-vuotiaana sairaalapapin raiskaamaksi.
Ensi syksynä edessä on perhekysymyksiä ja seksuaalietiikkaa käsittelevä synodi, jota varten on koottu raportteja eri maista. Saksasta ja Sveitsistä tihkuneiden ennakkotietojen mukaan näiden maiden katolilaiset eivät jaa kirkkonsa opetuksia esiaviollisesta seksistä, homoseksuaalisuudesta ja ehkäisystä.
”Ensi syksy saattaa tuoda katolisen kirkon seksuaalietiikkaan joitakin myönnytyksiä. Sellainen voisi olla eronneiden ja uudelleen avioituneiden katolilaisten päästäminen ehtoolliselle”, Ketola arvioi.
Kun valkoinen savu oli noussut Sikstuksen kappelin savupiipusta merkkinä uuden paavin valinnasta, argentiinalainen kotirouva Maria Elena Bergoglio, 64, keskeytti kotityöt ja avasi tv:n. Hän halusi tietää, ”kuka miesparka” sai Pyhän isän tehtävän harteilleen.
Pietarin aukion parvekkeella vilkutti hänen veljensä Jorge.
Maria Elenan kodista tuli journalistien pyhiinvaelluskohde. National Catholic Reporterin toimittaja John Allen Jr. tenttasi paavin sisarelta, löytyykö hymyilevältä Franciscukselta riittävää lujuutta Vatikaanin hallitsemiseen.
”Voi kyllä… kyllä, kyllä, kyllä”, sanavalmis Maria Elena Bergoglio vastasi. ”Hänellä on vahva luonne ja syvä, vankkumaton luottamus omiin näkemyksiinsä.”

Mies, joka ei
koskaan hymyillyt

Jorge Mario Bergoglion vanhemmat olivat syntyperäisiä italialaisia. Mussolinin noustua valtaan Bergoglion isä pakeni Argentiinaan, missä perhe asettui Floresiin keskiluokkaiselle asuinalueelle. Jose Mario syntyi Buenos Airesissa 17. joulukuuta 1936.
Bergoglion pappiskutsumus heräsi 17-vuotiaana, kun hän koki uskonnollisen ilmestyksen kävellessään kirkon ohi. Hän aloitti kuitenkin kemian opinnot teknisessä oppilaitoksessa ja rahoitti opintojaan työskentelemällä yökerhon portsarina.
21-vuotiaana Bergoglio aloitti äitinsä vastustuksesta huolimatta opinnot jesuiittojen pappisseminaarissa. Vain 36-vuotiaana Bergoglio nousi Argentiinan jesuiittaprovinssin johtoon. Pian hänet siirrettiin kuitenkin sivuun. ­Rolling Stone -lehden mukaan Bergoglio ajautui ristiriitoihin vaikean persoonallisuutensa vuoksi.
Jari Komulainen uskoo, että Bergoglio koki hiljaisina vuosinaan jonkinlaisen henkisen murroksen.
Mies, joka ”ei koskaan hymyillyt”, palasi vuonna 1992 Buenos Airesiin lempeänä ja avarakatseisena armon julistajana. Vapautuksen teologeihin kriittisesti suhtautuneesta jesuiitasta kasvoi köyhien puolustaja.
Myöhemmin Bergoglio on luonnehtinut aikaisempaa johtamistyyliään autoritaariseksi ja kertonut ”maksavansa omista synneistään”.


Taneli Kylätasku

Jaa tämä artikkeli: