Pysähdys

Mitä haluat minun tekevän sinulle? Mies vastasi: "Herra, anna minulle näköni." Luuk. 18:41

• 06.08.2009 12:57
• Jukka Nevala Hämeenkylän seurakunnan kirkkoherra

Jerikon kaupunkia lähestyy joukko ihmisiä. Heidän keskellään kulkee Jeesus. Ihmisiä on liittynyt kulkueeseen ja hälinä kuuluu yhä lähempää. Omalla paikallaan istuva sokea kerjäläinen kysyy lähellä seisovilta, mistä metelissä on kysymys. Hän on kuin pappi Jaakob juuri palkitussa elokuvassa Kirjeitä pappi Jaakobille. Kuuleminen ja kuunteleminen sekä kuulluksi tuleminen on pyhän evankeliumissa ratkaisevaa.

Äänestä ja puheesta muodostuu silta ihmisten välille. Sokea ei näe Jeesusta, mutta kuulee enemmän kuin muut. Hän on kuullut Jeesuksesta ja parantamisihmeistä. Kadun laidalla istuva kerjääjä ei anna elämänsä tilaisuuden mennä ohitse. Hän haluaa pysäyttää Vapahtajan. Hän huutaa suureen ääneen apua, armahdusta elämäänsä. Hän uskoo Jeesuksen pystyvän auttamaan. Se riittää.

Jeesus pysähtyy, kuuntelee ja armahtaa. Sokean kerjäläisen elämässä mikään ei ole enää niin kuin ennen. Hän syrjään sysätty on nostettu elämäntielle. Hän on kohdannut Vapahtajan. Armahdettu ja autettu liittyy Jeesuksen seuraan ja ystäväjoukkoon, siis seurakuntaan.

Kun kuulemme puhuttavan Jeesuksesta, uskallammeko kysellä? Tartummeko siihen hetkeen, jolloin meille annetaan mahdollisuus rukoilla ja pyytää armahdusta elämäämme? Huomaammeko, kun hyvä sanoma Jeesuksesta lähestyy ja kuuluu, vaikkapa Hämeenkylän kirkossa, Raamatussa tai radiossa?

Kaikki voi sittenkin muuttua, kun Vapahtaja lähestyy meitä sanassa ja sakramenteissa. Meillä on toivo, joka tuo Kristuksessa elämäämme uuden ulottuvuuden, iankaikkisuuden.

Ensi sunnuntai on laskiaissunnuntai. Sen aihe on Jumalan rakkauden uhritie. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 31:2–6, Jes. 58:1–9, 1. Kor. 13 ja Luuk. 18:31–43.