Raamattu ei tuomitse aborttia
Useimmille tulee yllätyksenä, ettei Raamatussa mainita aborttia ollenkaan. Varsin erikoista, kun sikiönlähdetystä on sentään harjoitettu kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina, silloinkin kun siitä on saanut kuolemantuomion.
Abortista keskusteleminen on vaikeaa, etenkin jos asia ei omakohtaisesti kosketa, niin kuin Mika Niikkoa (VL 12.3), tai minua tässä. Kun Niikko esittää sikiön oikeuksien suojelemista ja kauhistelee sosiaalisten syiden vuoksi tehtyjen aborttien määrää, lienee tähtäimessä lakiteitse rajoittaa raskaudenkeskeytysten määrää. Se ei ole missään onnistunut ja sitä paitsi se olisi epäoikeudenmukaista: aborttien kieltäminen koskee aina vain köyhimpiä, varakkaammat voivat edelleen matkustaa ulkomaille.
Jeesus itse laajensi käskyjen sisällön: vihaamalla veljeäsi olet murhaaja, himoitsemalla olet tehnyt huorin ja niin edelleen. Viides käsky voisi olla myös sitä, ettei saa tuhota elämää. Lukemattomat raskaana olevat nuoret naiset ovat riistäneet itseltään hengen, koska eivät ole kestäneet häpeää kristityiksi itseään kutsuvien edessä.
Kukaan yhteisön jäsen ei ole mielestäni syytön. Jos joku tänä päivänä päätyy aborttiin, koska tuntee, ettei selviä lapsen kanssa, en minä ainakaan voi sitä tuomita. Naisen elämä on yhtä arvokas kuin sikiönkin.
Luterilaisessa kirkossamme on kummallisen paljon katolisen kirkon ajatusmaailman kannattajia. Lapsille ja nuorille suunnatussa seksivalistuksessa ei saisi mainita ehkäisyvälineitä, vaan pitäisi korostaa pidättäytymistä avioliittoon asti.
On kaksi keinoa vähentää sosiaalisten syiden vuoksi tehtäviä raskaudenkeskeytyksiä: aikaisin aloitettu asiallinen seksivalistus ilman jonninjoutavaa hurskastelua ja koko yhteiskunnan mielenmuutos, että nuori nainen voisi tulla äidiksi turvallisin mielin ja tulevaisuuteen uskoen.
Olen sitä mieltä, että laillinen ja turvallinen abortti on sivistysvaltion tunnusmerkki.
Jaa tämä artikkeli: