Raamattua saa lukea kuunnellen ja katsellen
Raamatun tekstien ymmärtäminen voi olla paikoin vaikeaa, koska tekstit ovat syntyneet niin erilaisessa yhteiskunnassa kuin mitä omamme on. Lukemista häiritsee usein myös epätietoisuus siitä, missä määrin ne ovat totta. Silloin kysytään esimerkiksi, että väittikö historian Jeesus todella, että ”Minä olen tie, totuus ja elämä”?
Osa lukijoista ratkaisee nämä pulmat siten, että he ottavat Raamatun tekstin sanasta sanaan totena. Toisille Raamattu taas on ihmisen luomus, jonka innoittajana Jumala on toiminut. Yhä useampi lukenee Raamattua vain kaunokirjallisena teoksena, jonka voimakkaat kertomukset puhuttelevat lukijaansa ilman kristittyjen Jumalaakin.
Kristillisessä mietiskelevässä raamatunluvussa lukija voi jättää totuuskysymysten pohtimisen hetkeksi syrjään ja kysyä urheasti: Mitä tämä teksti merkitsee minulle juuri nyt?
Vuosisatojen mittaan on kehittynyt erilaisia mietiskelevän lukemisen tapoja, joita jokainen voi itsekseen harjoittaa. Raamatun tekstikappaletta, jotain lausetta tai yksittäistä sanaa saatetaan jäädä miettimään ja ”märehtimään”. Märehditty tekstikappale niveltyy usein uudella tavalla lukijan omaan elämäntilanteeseen.
Tekstiä voi myös ikään kuin katsella. Lukija muodostaa mielessään näyttämön, jolle hän rakentaa mielessään raamatuntekstin tilanteen. Mielikuvituksensa voimalla hän hahmottaa tilanteen hajuja, makuja ja värejä myöten. Hän sijoittaa raamatuntekstin ihmiset tilanteeseen ja sijoittaa lopulta itsensäkin siihen. Mietiskelijä ryhtyy elämään kertomusta.
Tuttu raamatunteksti tulee näin lähelle lukijaa ja herättää hänessä ajatuksia ja tunteita. Erityisesti tunteet ovat paljastavia. Miksi jokin asia liikuttaa näin voimakkaasti? Lukijalle voi paljastua sellaista, joka on syvällä tavalla totta juuri hänelle.
www.kirkkojakaupunki.fi/artikkelit/paasiaisen-iloa-etsimassa
Jaa tämä artikkeli: