”Kun aloin hahmottaa aikuisten maailmaa, se tuli paljon musiikin kautta. Olin 1960-luvulla Elviksen, Beatlesin, Nat King Colen ja sen aikaisen popmusiikin kyllästämä", Mikko Harjunpää kertoo.
Radio Novan biisiportsari päätyi tarjoamaan omia kappaleitaan radioon
Mikko Harjunpää oli vuosia se mies, joka torppasi uusien artistien toiveet saada sinkkunsa radiosoittoon. Sitten hän sai potkut ja teki oman levyn.
Mikko Harjunpää ehti 20 vuoden aikana kuulla paljon sekä keskinkertaisia että erittäin hyviä kappaleita. Siinä oppi tunnistamaan, millainen on hyvä biisi.
”Ammattini oli sitä, että aistin, mikä on ravitsevaa musiikkia, jollaista ihmiset haluavat radiosta kuulla”, Harjunpää kertoo.
Se ammatti oli Radio Novan musiikkipäällikön homma, ja siinä työssä Harjupää oli vuodesta 1998 tämän vuoden kevääseen. Harjunpää päätti, mikä musiikki soi Suomen suurimmalla kaupallisella radiokanavalla.
Monille läpimurtoa toivoville artisteille hän oli portsari, johon matka tyssäsi. Sitten tilanne meni ylösalaisin.
Alkuvuodesta iso saksalainen mediayritys osti Radio Novan. Yli puolet vanhasta työntekijäkaartista sai potkut. Mikko Harjunpää oli yksi heistä.
Älyttömän hieno fiilis
Harjunpää tajusi, että nyt olisi mahdollisuus toteuttaa pitkään hautunut haave. Hän soitti nuoruuden soittokavereille ja ammattimuusikoille Jiri Kuroselle, Ville Leppäselle, Juha Tanniselle, Pasi Ryökkäselle ja Markus Koskiselle.
”Soitin jäbille ja kysyin, että vieläkö te soittelette huviksenne. Ja jäbät sanoi, että riippuu vähän että mikä projekti ja kenen kanssa.”
Iän myötä elämän arvo alkaa tulla myös sen rajallisuuden ymmärtämisestä.
No, kyllä jäbät soittelivat. Syntyi Harjunpää ja Hyvät ystävät -orkesteri ja sen debyyttialbumi Katseessa kaunis maailma.
”Sanoin Tuure Kilpeläiselle, että olen nyt teikäläisiä! Että katsotaan, kumman sinkku soi.”
Ja kun levyn ensimmäinen sinkku alkoi soida Radio Suomella, Harjunpää kirjoitti Facebookiin, että vaikka hän oli 20 vuotta valinnut biisejä radiosoittoon, hän ei tiennyt, miten hyvältä se itse artistista tuntuu.
”Se on älyttömän hieno fiilis.”
Ei kuulunut lampaisiin
Hyvät ystävät ei ole Mikko Harjunpään ensimmäinen yhtye. Hän työskenteli vuodesta 1983 alkaen 13 vuotta nuorisotyönohjaajana Olarin seurakunnassa. Niihin aikoihin hänellä oli kavereineen gospelbändi nimeltä A&O. Oli iso orkesteri, puhaltimet ja kaikki.
Harjunpään lapsuudenkodin kristillisyys oli avaraa. Äiti tykkäsi laulaa Siionin kanteleen lauluja, ja teinien huoneessa soi Rolling Stones.
”Kun aloin hahmottaa aikuisten maailmaa, se tuli paljon musiikin kautta. Olin 1960-luvulla Elviksen, Beatlesin, Nat King Colen ja sen aikaisen popmusiikin kyllästämä.”
Kodin lämpimän hengellisyyden jälkeen rippikoulu oli Harjunpäälle järkytys. Meno oli tiukan herätyskristillistä ja ihmiset jaettiin lampaisiin ja vuohiin, kelpaaviin ja kelpaamattomiin.
Mikko Harjunpää ei kokenut kuuluvansa lampaisiin.
”Se oli minulle sellainen kipinä, että ei tämä näin voi mennä. Että minun täytyy mennä vaikuttamaan. Minun täytyy mennä kirkkoon töihin.”
Järkytys riparilla. Mikko Harjunpää kävi tiukan herätyskristillinen rippikoulun, joka jakoi nuoret vuohiin ja lampaisiin. ”Se oli kipinä, että ei tämä näin voi mennä. Että minun täytyy mennä kirkkoon töihin, vaikuttamaan”, hän kertoo. Kuva: Jukka Granstrom
Niin hän meni, ja musiikki kulki mukana. ”Kristillinen musiikki oli siihen aikaan aika paljon sellaista dogmipoppia, jossa laulettiin teologisia teesejä”, Harjunpää kertoo.
Hän halusi tehdä jotain muuta. Niinpä A&O:n biiseissä laulettiin, että sun täytyy syödä päivisin ja käydä vessassa tietenkin. Se oli luonnollista, ja samalla tavalla luonnollista oli usko hyvään Jumalaan.
”Se oli sellaista kirkasotsaista ja ehkä hieman naivia, mutta hyvää aikaa. Ei siinä vaiheessa kauheasti miettinyt tai kysynyt, että miten muuten tämän voisi sanoa.”
Kun Harjunpää oli 36-vuotias, hän huomasi pyörivänsä ympyrässä. Hän oli tehnyt kirkon nuorisotyötä 13 vuotta, ja se alkoi olla nähty.
Samoihin aikoihin radiossa tapahtui iso murros. Analoginen laitteisto vaihtui digitaaliseen ja kanavat alkoivat tarjota kohderyhmäkeskeistä fokusoitua musiikkia. Sitä luotsaamaan tarvittiin musiikkipäällikkö.
”Ja minä tiesin”, Harjunpää sanoo ja napsauttaa sormiaan, ”että toi on minun juttuni!”
Uusi työnantaja oli samaa mieltä.
Kun vastaranta näkyy
Suomalaisesta popmusiikista, joka soi tällä hetkellä radiossa, suurimman osan tekevät alle kolmekymppiset. Nuori hahmottaa kuitenkin maailman eri tavalla kuin vanhempi.
”Nuorena kaikki oli mahdollista. Olet valtamerellä ja tiedät, että tuolla on useita mantereita ja vielä useampia saaria, minne voit mennä”, Mikko Harjunpää kertoo.
”Mutta iän myötä elämän arvo alkaa tulla myös sen rajallisuuden ymmärtämisestä. Kun vastaranta näkyy, ajalle tulee erilainen arvo.”
Kun teet idealisaation, että maailma on vain kaunis, tulet jossain vaiheessa pettymään. Koska se ei ole totta.
Suomesta ovat puuttuneet Willie Nelsonin ja Johnny Cashin kaltaiset popmusiikin grand old manit, mutta tilanne muuttuu hyvää vauhtia. Esimerkiksi Samuli Putro, Tuure Kilpeläinen ja Juha Tapio vanhenevat hyvää vauhtia. Tuskin he laittavat kitaroitaan nurkkaan.
Harjunpään tekstit kertovat 56-vuotiaan arjesta, havahtumisesta ja kiitollisuudesta.
”Minusta on realismia myöntää, että suurin osa meidän elämästämme on arjesta selviytymistä”, Harjunpää toteaa.
Arki ei kuitenkaan ole huono asia. Viime vuosina Harjunpää on alkanut ajatella, että se, mikä on totta, on kaikkein kauneinta.
Aito biisi on vertaistukea
Nuorempana todellisuuden hyväksyminen oli vaikeaa. Harjunpää on usein sortunut siihen, mitä kutsuu idealisaatioksi: kaiken pitäisi koko ajan olla parempaa ja kauniimpaa.
”Kun teet idealisaation, että maailma on vain kaunis, tulet jossain vaiheessa pettymään. Koska se ei ole totta.”
Harjunpää haluaa tehdä nimenomaan biisejä, jotka ovat hänelle itselleen totta. Työskennellessään Radio Novassa hän oppi, että aidot kokemukset koskettavat suomalaisia.
”Ne ovat vertaistukea. Kun ihmiset kuulevat laulun, he kokevat, että minä olen käynyt noissa samoissa maisemissa.”
Harjunpään lapsuudenkodin avara hengellisyys on kulkenut mukana kaikki vuodet. Tarkkakorvainen kuulija löytää siitä viitteitä myös uudelta levyltä.
”Sanoisin, että tämä levy on itselleni hengellinen levy, kylläkin ilman dogmatiikkaa”, Harjunpää toteaa. ”Hengellisyys on minulle kuin hengittämistä. Se on läsnä koko ajan elämässäni.”
Kuka?
Mikko Harjunpää, 56, on entinen kirkon nuorisotyönohjaaja ja Radio Novan entinen musiikkipäällikkö. Työskentelee nykyään muusikkona ja työnohjaajana sekä yhteysjohtajana valmennusyritys Katja Noponen Oy:ssä.
Mitä?
Julkaisi marraskuussa Hyvät ystävät -yhtyeen kanssa albumin Katseessa kaunis maailma.
Motto?
Anna hyvälle mahdollisuus.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Radiojuontaja voi antaa uusia näkökulmia ja syyn hymyyn
Hyvä elämäNeljä suosittua radiopersoonaa, Kimmo Vehviläinen, Susani Mahadura, Yagmur Özberkan ja Dj Bunuel, kertoo työstään ja suhteestaan kuulijoihin.