Opuwon kirkon 20-vuotisjuhliin oli pitkä jono.
Raili Seppälä palasi Opuwoon
Vantaan seurakunnilla on erityinen suhde Namibiaan.
Vantaalainen Raili Seppälä ja hänen miehensä Matti työskentelivät vuosina 1962–77 Namibiassa, joka tuolloin oli Etelä-Afrikan miehittämä Lounais-Afrikka. Jälkeenpäin ajatellen Namibia on ollut itsestään selvä osa Railin elämäntehtävää, mutta kutsumuksen löytyminen ei ollut niin selvää.
Kun Raili valitsi opiskelualakseen teologian, vanhemmat vastustivat. He epäilivät, että koko kirkko lopetettaisiin, kun Neuvostoliitto valtaisi Suomen.
Valmis teologi sai työtä seurakunnasta. Silti uusi kriisi iski päälle: oliko työ sitä, mitä Jeesus odottaa seuraajiltaan? Raili tutki Raamattua.
– Jeesus korostaa lähimmäisten palvelemista. Jos sinulla on kaksi takkia, anna toinen sille, jolla ei ole yhtään. Löysin myös lähetyskäskyn. Ymmärsin, ettei kukaan puhu turhia silloin, kun on itse lähtemässä pois maailmasta, kuten Jeesus lähetyskäskyn antaessaan oli.
Lähetystyössä dhimbojen luona
Seppälän perhe muutti maan luoteisosaan, jossa asui muun muassa dhimboja. Karjankasvattajaheimoa oli muuttanut sinne 1900-luvulla. Yhäkin dhimboista valtaosa, 20 000, asuu Angolassa. Namibiassa heitä on tällä hetkellä 10 000.
Matti Seppälä liikkui kylissä ja auttoi afrikkalaisia levittämään sanomaa maanmiehilleen. Hänen kuuli, että Etoton kylässä on kristitty, joka pitää koulua suomalaisen Arvo Eirolan kääntämä katekismus kädessään.
– Matti löysi Jeremia Shilumbun, joka oli aiemmin ollut töissä farmilla maan keskiosissa. Kun työtoverit siellä lukivat kirjaa, Jeremia kysyi, puhuuko se. Työtoverit vastasivat, että puhuu, kunhan opettelet lukemaan.
Jeremia oppi lukemaan, kastettiin ja palasi kyläänsä kertomaan Jeesuksesta.
Kyytipojasta tuli pappi
Kerran kun Matti Seppälä oli palaamassa kylämatkoiltaan kotiin päin, muuan poika kysyi häneltä kyytiä kouluun.
– Kun he tulivat koulun lähelle, Matti kysyi, sinnekö poika oli menossa. Ei. Jatkettiin matkaa. Poika ei jäänyt seuraavaan eikä sitä seuraavaankaan kouluun. Kun Matti oli perillä, hän kysyi, minnehän poika mahtoi olla menossa. Poika sanoi, että hän jää meille. Hänestä tuli meidän poikamme.
Tilanne ei ollut aivan uusi. Lähetysasemilta oli aikaisemminkin järjestynyt majoitusta ja ruokaa pitkämatkaisille koululaisille.
Poika oli nimeltään Johannes Tolu. Hänellä oli jo peruskoulu takanaan ja edessään jatko-opinnot. Myöhemmin hänestä tuli pappi Opuwoon.
Opuwon kirkko on rakennettu Vantaan seurakuntien lahjoitusvaroin. Kun Vantaalla vietettiin Pyhän Laurin kirkon juhlavuotta, ruotsinkielinen seurakunta esitti kirkon rakentamista sinne, missä sellaiseen ei ollut varaa.
Opuwossa kirkkoon jonotetaan
Opuwo sai kirkkonsa 1994. Seurakunta on nykyisin ruotsinkielisen seurakunnan ystävyysseurakunta. Seurakuntalaisten määrä on kasvanut 200:sta 2000 henkeen ja kirkon 20-vuotisjuhlaan tammikuussa 2014 jonotettiin.
Kirkon valmistumisen jälkeen Johannes Tolu on johtanut raamatunkäännösprojektia. Dhimbankielinen Uuden testamentin käännös julkistettiin niin ikään tammikuussa isoissa juhlissa.
– Johannes haluaisi kääntää koko Raamatun dhimbaksi. Hänen huolenaan on, että ulkomainen raamattuseura on vetäytynyt projektista, Raili Seppälä kertoo.
Kirkon ja Uuden testamentin juhliin osallistui Suomesta ryhmä, johon Raili Seppälä kuului. Mukana olivat myös Vantaan seurakuntien edustajat. Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan pappi Kaj Andersson kertoo, että seurakunta aikoo tukea dhimbankielisen käännöstyön jatkamista kolehtivaroin.
– Hienoa olisi, jos suomenkieliset seurakunnat voisivat auttaa, hän sanoo.
Ennen Namibian-matkaansa Raili Seppälä tapasi Johannes Tolun viime vuoden lokakuussa Suomessa, jolloin tämä siunasi Matin haudan lepoon.
Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan helluntain messu su 8.6. kello 10 Pyhän Laurin kirkossa. Kirkkokahvit kahvitupa Laurentiuksessa. Esillä Mirja Pesosen luontokuvia Namibiasta ja Kaj Anderssonin kuvia Opuwosta.
Jaa tämä artikkeli: