Vantaan seurakuntien Rakenna joulupuu -kampanja käynnistyy adventtiviikonloppuna. Kampanja antaa ihmisille erilaisia mahdollisuuksia tehdä hyvää. Voi auttaa vantaalaisia lapsia, laitoksissa asuvia tai kehitysmaiden ihmisiä. Voi tehdä käsillä, tuoda konkreettisen lahjan tai antaa rahalahjoituksen.

— Ihmisillä on tarve tehdä hyvää, ja joulun aikana auttamisen halu on suurimmillaan. Haluamme antaa siihen muutaman erilaisen mahdollisuuden ja toisaalta myös innostaa keksimään uusia. Jokainen meistä voi tehdä hyvää lähipiirissään, mutta moni haluaa auttaa myös kauempana asuvia lähimmäisiä, kertoo Rakenna joulupuu -kampanjaa koordinoiva Korson vt. kirkkoherra Kimmo Saares.

Saareksen mukaan vantaalaisessa joulukampanjassa on tekemisen meininkiä, auttamisen iloa ja myös huumoria. Kampanjan nettisivujen Rakennajoulupuu.fi kautta voi myös koko ajan seurata, mitä kampanjalla saadaan aikaan. Sivustolla oleva joulukuusi täyttyy koristeilla sitä mukaa kuin lahjoja hankitaan.

Toteuta vantaalaisen lapsen toive

Osassa Vantaan seurakuntia on viime vuosina ollut joulupuu, josta on voinut noutaa vantaalaisen vähävaraisen perheen lapsen tai nuoren lahjatoiveen. Nyt joulupuu on Vantaalla yhteensä seitsemässä kirkossa. Puiden oksilla riippuu yli 470 toivetta, jotka eivät ole hinnaltaan kovin kalliita, mutta sitäkin tärkeämpiä.

— Toiveet ovat tulleet seurakuntien diakoniatyön ja Vantaan kaupungin sosiaalitoimen kautta. Näitä toiveita ovat esittäneet perheet, jotka todella tarvitsevat lahjan tuomaa iloa lapsilleen.

Lahjatoiveen voi noutaa kirkkojen joulupuista 1. adventtisunnuntain 27.11. jumalanpalveluksen yhteydessä. Jos lahjatoiveita jää jäljelle, niitä voi kysyä kirkoilta sen jälkeenkin. Hankitut lahjat pitää palauttaa 9.12. mennessä saman seurakunnan kirkkoherranvirastoon, josta toive on noudettu.

— Tämän jälkeen seurakuntien diakoniatyö toimittaa lahjat perille, selvittää Kimmo Saares.

Vantaalainen Toisenlainen Lahja

Vantaan seurakuntien yhteistyökumppanina Rakenna joulupuu -kampanjassa on Kirkon Ulkomaanapu. Sen kanssa on valittu kaksi Toisenlaista Lahjaa, jotka auttavat kaukaisia lähimmäisiä.

— Monella meistä on ihan tarpeeksi tavaraa omissa nurkissa, mutta silti lahjan saaminen tuntuu mukavalta. Itse ilahduin, kun sain lahjaksi kirjekuoressa vuohen. Vuohi tosin määkii jossain Afrikassa perheessä, joka sitä tarvitsee, ja minä sain siitä kortin. Lisäksi lahjan antaja sai hyvän mielen, eli yksi lahja toi iloa kolmelle, tuumii Saares.

Rakenna joulupuu -sivustolta on linkki Kirkon Ulkomaanavun vantaalaiseen Jouluvuoheen. Vuohen hinta on 30 euroa, ja se maksetaan verkkopankissa.

— Meillä on myös kalliimpi, lähinnä yrityksille ja yhteisöille suunnattu 250 euron lahja, eli ammattitaito. Lahjan avulla voi antaa ammattikoulutuksen, joka on monelle kehitysmaan asukkaalle tie ulos köyhyydestä, sanoo Saares.

Joulukampanjaan voi osallistua myös kolehdin kautta. Vantaan kirkoissa kerätään 1. adventtisunnuntain jumalanpalveluksissa kolehti Kirkon Ulkomaanavulle.

Sukkia ehtii vielä kutoa

Yksi osa joulukampanjaa on ollut käynnissä jo lokakuusta lähtien. Seurakuntien sukkapiireissä ja kodeissa on neulottu sukkia tuntemattomille. Sukkaparit, joita oli viime viikkoon mennessä kertynyt jo reilusti yli 300, toimitetaan ennen joulua muun muassa vanhuksille, kehitysvammaisille ja turvakodin sekä vankilan asukkaille.

— Sukkatalkoissa on ollut mukana kymmeniä vapaaehtoisia ja myös erilaisia yhteistyöjärjestöjä. Moni on ilahtunut mahdollisuudesta tehdä hyvää käsillä ja neulonut mukaan rakkautta ja rukousta.

Sukkatalkoisiin ehtii vielä mukaan. Sukkien pitäisi olla valmiina ja toimitettu kirkkoherranvirastoihin 14.12. mennessä. Sen jälkeen ne toimitetaan ihmisille, jotka saavat jouluksi lämpimät jalat.

Seurakunnilta 20 000 euroa

Vantaan seurakunnat osallistuvat kampanjaan paitsi kampanjan järjestäjänä myös lahjoittamalla itse rahaa. Nettisivujen kampanjakuuseen alle on jo sijoitettu neljä pakettia. Jokainen paketti symboloi 5000 euroa, eli Vantaan seurakunnat on jo lahjoittanut Kirkon Ulkomaanavun kautta ammattitaidon 80 nuorelle.

Jos haluat osallistua, toimi näin

Joulu luo paineita yksinhuoltajalle

”Olen yksinhuoltajaäiti, jolla on kaksi alle kouluikäistä lasta, tyttö ja poika. Olen viime vuosina ollut lähinnä lasten kanssa kotona, mutta nyt olen ollut työvoimatoimiston kurssilla ja työharjoittelussa. Tuloni koostuvat työmarkkinatuesta, lapsilisistä ja asumistuesta. Lasten isä ei osallistu lasten elatukseen kuin satunnaisesti.

Muutin vähän aikaa sitten uuteen kotiin. Aiemmin asuin alivuokralaisena. Sosiaalitoimen avustuksella saimme keittiönpöydän. Nyt meillä on kaikki perusjutut, mitä tarvitsemme. Vuokra on 800 euroa, asumistuki kattaa siitä 500 euroa.

Arkeni on sellaista, että aamulla ylös, lapset tarhaan ja työharjoitteluun. Sitten haen lapset hoidosta, käydään ehkä kaupassa, ollaan kotona. Joskus menemme kylään tätini tai mummoni luokse. He molemmat asuvat täällä Vantaalla.

Ei minulla ole niin sanottua omaa aikaa, mutta en ole oikein sellaista kaivannutkaan. Välillä kyllä mietin, että olisi kiva, jos olisi joku harrastus. Tyttäreni aloitti äskettäin tanssiharrastuksen. Sosiaalitoimi ei tue alle kouluikäisten harrastuksia, mutta halusin antaa hänelle mahdollisuuden kun hän tykkää niin kovasti tanssimisesta.

Juuri nyt, kun olen työmarkkinatuella enkä sosiaalitoimiston asiakkaana, arki on jopa vaikeampaa kuin ennen, sillä maksan itse kaikki laskuni.

Ruoka on sellainen asia, josta en haluaisi tinkiä. Nyt pitäisi lisäksi hankkia lapsille uusia talvivaatteita, sillä edelliset ovat jääneet pieniksi. Onneksi tätini auttaa tällaisissa asioissa. Hän on ottanut oikein asiakseen varsinkin tyttäreni vaatettamisen. Joskus, kun on tosi tiukkaa, olen pyytänyt apua myös äidiltäni. Mutta ei hänelläkään oikein ole, mistä antaa. Se on enemmänkin sellaista vitosen vaihtamista.

Olen kova suunnittelemaan rahankäyttöäni, mutta silti raha-asiat eivät koskaan mene ihan niin kuin olen suunnitellut. Olen kuitenkin hyvä venyttämään penniä. Kun rahaa on vähän, pärjään niillä, jos on enemmän, sitten käytän vähän enemmän.

Sosiaalitoimen lisäksi olen joutunut hakemaan apua Pelastusarmeijalta ja seurakunnan diakoniatyöntekijältä. Apu on ollut ruokaa tai sellaisia kortteja, joilla saa ostettua ruokaa. Avun pyytäminen hävettää tosi paljon. En oikein osaa selittää miksi.

Tyttäreni ymmärtää aika hyvin sen, ettei ole varaa ostaa kaikkea, mitä haluaisi. Hän saattaa joskus sanoa, että ”sitten kun meillä on rahaa, voisinko mä saada…”. Pojalle asioita on vaikeampi selittää. Hän on sellainen jääräpää. Hän saattaa vaikka sanoa, että ”miksi meillä on tällaista ruokaa eikä jotain hyvää, mä en syö”.

Ostan paljon asioita kirppikseltä. Vähän aikaa sitten hankin sieltä talvirukkaset lapselle ja pelin. Sitä peliä ollaan viime aikoina pelattu paljon.

Poika kinuaa lähinnä leluja. Tyttö jotakin hienoa puseroa. Hän on kiinnostunut vaatteista ja hienoista kampauksista. Vähän aikaa sitten tyttö kertoi, että kaverilla oli ollut tietynlainen muotipaita ja että hän haluaa samanlaisen. Yhdessä sitten katseltiin kotiin tullutta vaatekuvastoa ja todettiin, ettei sellaista ollut siinä. Sen jälkeen asiasta ei enää puhuttu.

Jos haluan ilahduttaa lapsiani jotenkin, haen jotakin kirppikseltä. Jos haluan ilahduttaa itseäni, ostan jotakin meille kotiin yhteiseksi iloksi. En muista, koska olisin viimeksi ostanut jotakin ihan vaan itselleni, hyvä jos joskus kengät ostan.

Joulu tuo tietysti ihan erityisiä paineita, kun ei ole rahaa. Ei riitä, että on omille lapsille jotakin vaan pitäisi olla jotakin myös veljen lapsille. Yritän muistaa kaikkia. Joulut vietämme vanhempieni tai mummoni luona isolla porukalla. Silloin tärkeintä on, että saadaan olla yhdessä ja kaikilla on hyvä mieli. Jouluhankinnat kuten ruoat olemme aina saaneet tehtyä, kuluja jaetaan osiin. Ei meistä kenelläkään ole kauheasti rahaa.

Jätimme lasten kanssa toiveet seurakunnan joulupuuhun. Tyttö toivoi rannekelloa, poika junarataa. He ovat sen ikäisiä, että lahjat ovat heille joulun kohokohta ja joulupukkia he odottavat kovasti.

Tulevaisuudessa toivon voivani valmistua ammattiin ja saavani töitä. Siitä se taloudellinen tilannekin helpottuu. Yritän olla positiivinen. En ole sellainen ihminen, joka tykkää valittaa tai lähtee helposti toisilta lainaamaan tai pummimaan.”

Johanna, 24

Haastateltavan nimi on muutettu.