Anna on moderni nainen, joka ei tyydy tarjottuihin rooleihin.
Rakkaudessa tempoilua
Anna Karenina. Ohjaus Joe Wright. Pääosissa: Keira Knightley, Aaron Taylor-Johnson ja Jude Law ja Domhnall Gleeson.
Leo Tolstoin romaanista Anna Karenina on tehty toistakymmentä elokuvaa. Suuren rakkausromaanin perustarina toimii myös tuoreessa 2010-luvun elokuvaversiossa, joka on tyylitellyn teatraalinen, mutta myös kuvallisesti loistokas ja täynnä erinomaisia näyttelijäsuorituksia.
Ohjaaja Joe Wright tavoittaa hyvin 1870-luvun venäläisen elämänmenon. Anna koettaa sinnitellä hyvässä asemassa olevan tylsänpuoleisen miehensä vaimona, kunnes korttitalo romahtaa yhdestä katseesta. Tavoiteltu poikamies, kreivi Vronski tulee määräämään Annan elämän tahdin.
Yhteisön käyttäytymisnormit ovat tiukat. Annan tunteissa vellominen ja radikaalit ratkaisut eivät ole lain rikkomista, mutta ne ovat jotakin vielä pahempaa, seurapiirin sääntöjen rikkomista.
Anna on moderni nainen, joka ei tyydy niihin rooleihin, joita yhteisö olisi hänelle tarjoamassa. Ristiriitaisuudestaan ja arvaamattomuudestaan huolimatta nykykatsojan silmissä Anna ansaitsee myös myötätuntoa ja ihailua. Onhan hänen sisäisessä tempoilussaan, tosirakkauden etsimisessään ja individualismissaan jotakin 2000-luvun ihmiselle hyvin tuttua.
Tiukkaa etikettiä vaativien kaupunkilaisseurapiirien vastavoimaksi Tolstoi nostaa luonnonläheisen elämän maalla. Siellä Annan veljen ystävä, uskonnollinen ja uskollinen Konstantin Levin elää yksinkertaista elämää maallisten kolmiodraamojen ulottumattomissa. Leviniä onkin sanottu eräänlaiseksi Tolstoin ihanneminäksi.
NÄIN SE ALKAA: ”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” – Leo Tolstoi: Anna Karenina. WSOY 2012.
Jaa tämä artikkeli: