Rakoja pimeydessä
Me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne.
2. Piet. 1:19
Lapsena pohdin kovasti, mitä tarkoitti Raamatun ja virsien kointähti. Virressä kyseltiin ”koska valaissee kointähtönen” ja ilmestyskirjan Jeesus sanoi olevansa ”se kirkas kointähti”. Mitä ihmeen tekemistä tähdillä on koin kanssa — eikös koi syö villaa?
Aikuisena opin, että koi tarkoittaa koillista, auringonvalon nousun suuntaa tai auringon koittoa. Kointähti tarkoittaa aamun tähteä, sitä, joka kertoo aamun kohta koittavan. Tähtitieteellisesti kointähti on aika usein planeetta Venus.
Vaikuttavimpia aamunkoittoja olen seurannut Lapissa, kun joulun jälkeen tulee ensimmäinen merkki kaamoksen päättymisestä: hämärän pimeän keskelle tulee äkkiä keltaisesta punaiseen taittava kirkas viiva horisonttiin, loistaa hetken ja katoaa jälleen. Silloin aavistaa, että aurinko tulee väistämättä takaisin, että huomenna sen valo on jo muutaman minuutin pitempi.
On sanottu, että Jumala on arvoitus, jota Jeesus paljastaa. Adventin, odotuksen aika kertoo siitä, miten valo murtautuu pimeän läpi vähä vähältä, mutta vastustamattomasti. Meille riittää lupaus tulevasta, aavistus käsittämättömästä rakkaudesta, joka muuttaa meitä.
Kointähti tuikkii hennosti taivaalla ja sydämessä.
Jaa tämä artikkeli: