— Ruoasta nauttimisesta on tehty synti, joka pitää hyvittää, Anja Bessonoff väittää.
Rasvauskossa
Anja Bessonoffin mielestä ravintosuosituksista on tullut uskonnollinen oppi.
Entäpä jos kodeissa, kouluissa ja työpaikkaruokaloissa siunattaisiin ruoka lausumalla "Hiilihydraatin, Kuidun ja Pehmeän Kasvirasvan nimeen"?
Anja Bessonoff kirjoittaa kirjassaan Low Fat -uskonto (Rasalas 2010) satiiria Suomesta, jossa virallisista ravintosuosituksista on tullut uskonnollisia totuuksia ja vähärasvaiseen ruokavalioon perustuvan uskonnon ylipappina häärää Pekka Puska. Terveyskeskusten ja kouluruokaloiden seiniltä tutut lautasmalli ja ruokakolmio ovat uskonnollisia symboleita.
Harhaoppiseksi tuomittua kilpailevaa kirkkokuntaa johtaa lääkäri Antti Heikkilä. Vähähiilihydraattisen ruokavalion esitaistelija naulaa teesejä ja hänen kirjansa — joilla sattuu olemaan sama kustantaja kuin Bessonoffin kirjalla — kielletään.
Low Fat -uskonnon lukijaa ei yllätä, että kirjan kirjoittaja on koulutukseltaan teologi. Bessonoff päätyi kirjailijaksi, kun valmistuminen lähestyi. Töitä ei näyttänyt olevan tiedossa, mutta oli idea kirjasta ja löytyi kustantaja, joka innostui aiheesta.
— Ruokavaliosta tulee uskon asia silloin, kun tiede ei enää ratkaise eikä ravitsemussuosituksia muuteta tutkimustulosten perusteella. Silloin kyse on dogmista, siitä, että määrätään, mitä on uskottava, Bessonoff sanoo.
— Yksittäisen ihmisen elämässä ruokavalio saa uskonnon piirteitä silloin, kun syöminen ja painonhallinta alkavat hallita elämää ja niistä on tullut ideologia. Siitä on kyse syömishäiriöksi luokitellussa ortoreksiassa.
Ortoreksiaan liittyy askeettisuus ja ruumiin kurittaminen. Bessonoffin mielestä ankaralla asketismilla ei saavuteta mitään hyvää, vaan se on pikemminkin elämää tuhoavaa. Ruumis on hyvä — miksi sitä pitäisi rääkätä tai näännyttää se nälkään? Ruoasta nauttimisesta on tehty synti, joka pitää hyvittää katumusharjoituksilla, siis entistäkin ankarammalla dieetillä ja uutterammalla liikunnalla.
Ruokauskonnollisuudessa on Anja Bessonoffin mukaan taustalla samanlaisia peri-inhimillisiä piirteitä kuin tuonpuoleiseen kurottavassa perinteisessä uskonnollisuudessa.
— Ihminen tarvitsee jonkin itseään isomman asian, johon turvautua ja joka ei petä. Ja kai siinä on kuolemanpelkoakin. Taustalla on kai toive, että jos syö terveellisesti, ei kuole. Tai ainakin saa lykättyä kuolemaa.
Kirjassaan Bessonoff toteaa, että Low Fat -jumala jakaa viimeisellä tuomiolla ihmiset kahteen leiriin: pelastukseen ja kadotukseen menijöihin. Jaon perusteena on oikean ruokavalion noudattaminen. Ja jo tässä elämässä Low Fat -dieettiä noudattavilla on tiedossa maanpäällinen taivas eli kauneus, terveys ja hyvinvointi.
Vähärasvainen ruokavalio on hallinnut suomalaisia ravintosuosituksia 1970-luvulta asti. Pekka Puskan vetämää Pohjois-Karjala-projektia voi pitää sen suurena alkukertomuksena. Bessonoff kuitenkin kyselee, mahtaako Low Fat -kirkon usko olla se ainoa autuaaksitekevä.
— Mitä enemmän meillä noudatetaan virallisia ravintosuosituksia, sitä lihavampia ihmiset ovat. Suosituksilla on siis ollut ihan päinvastainen vaikutus kuin tavoiteltiin.
Low Fat -kirkolla on taustatukenaan niin elintarvike- kuin lääketeollisuus.
— Nykyiset ravintosuositukset ajavat niiden etuja. Vähärasvaiset elintarvikkeet ovat käsitellympiä ja kalliimpia ja siis valmistajille tuottoisampia kuin tavallinen ruoka. Ja kun diabeetikot syövät suositusten mukaisesti paljon hiilihydraatteja, heidän verensokerinsa heittelehtii ja he tarvitsevat enemmän lääketeollisuuden tuottamia insuliinivalmisteita, Bessonoff sanoo.
"Taustalla on kai toive, että jos syö terveellisesti,
ei kuole."
Suomen evankelisluterilainen kirkko ja Low Fat -kirkko yhdistivät hiljan voimavaransa, kun seurakunnat lähtivät punnitsijoiksi Läskillä lukutaitoa -laihdutuskampanjaan. Kampanjan varsinainen järjestäjä oli Pekka Puskan johtama Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, jota Bessonoff kuvaa Low Fat -kirkon johtavaksi instituutioksi.
Bessonoff sanoo järkyttyneensä siitä, että kirkko lähti mukaan kampanjaan.
— Siinä tuli sellainen viesti, että jos haluat olla hyvä kristitty, sinun pitää laihduttaa. Oikean kirkon toiminta ei saisi muuttua sellaiseksi, että vaa’alla ja verenpainemittarilla arvioidaan, kuinka synnitön ihminen on. Vierastan tällaista tosi paljon. Läskit ovat maallisia, eivät ne saisi olla kirkon painopiste. Kirkon pitää hoitaa sieluja, ei läskejä.
Anja Bessonoff toivoo, ettei ruoasta tehtäisi stressin aihetta — eikä elämän keskipistettä. Ihmisiä pitäisi mieluummin opettaa kuuntelemaan itseään ja syömään sitä, mitä keho tarvitsee.
— Kritisoin auktoriteettiuskoa ja sitä, ettei uskalleta ajatella omilla aivoilla.
Bessonoffin kritiikin kohteena on myös nykykulttuuri, jossa ihannoidaan kauneutta, terveyttä ja ikuista nuoruutta ihmisen henkisten ja hengellisten puolien kustannuksella.
— Kroppa ei säily ikuisesti, eikä täältä viedä mitään mukana. Toivoisin enemmän armoa ja erilaisuuden hyväksymistä.
Omassa elämässään Bessonoff kyseenalaisti vallitsevat ravitsemussuositukset muutama vuosi sitten, kun hänen poikansa kärsi vauvana ihottumasta ja vatsavaivoista ja hän itse verensokerin heittelehtimisestä. Perhe päätti vähentää hiilihydraattien syömistä ja lisätä voin käyttöä.
Bessonoff huomauttaa, ettei hän kuitenkaan ole yksioikoisesti tuputtamassa vähähiilihydraattista ruokavaliota vähärasvaisen tilalle.
— Sen sijaan toivon, että kaikki saisivat itse valita, millaista ruokavaliota noudattavat. Joillekin vähärasvainen ruokavalio sopii, toisille ei. Eikä pitäisi demonisoida joitakin ruoka-aineita, kuten vaikka voita, ilman varmaa tietoa. Itse vastustan tiukkoja ääripäitä, fanaattisuus on huono asia.
Silti ei ole yhdentekevää, mitä syö. Bessonoff muistuttaa, että jos ravitsemus on kunnossa, energiaa on enemmän käytettäväksi elämään ja uusiin asioihin.
— Esimerkiksi sokeririippuvuus on koukku: ajatus ei kulje, jos ei saa pullaa. Eikä hyvä ole sekään, jos syö niin vähän, että on koko ajan nälkä. Ihanne olisi pitää verensokeri tasaisena.
Bessonoff kertoo, että aiemmin hänen keskittymiskykynsä herpaantui parin tunnin kuluttua ateriasta. Nykyisellä ruokavaliollaan hän pystyy työskentelemään yhtäjaksoisesti kuusikin tuntia. Hoikan naisen ruokavalion perustana on kuulemma rasva.
— Rasvaisten maitotuotteiden lisäksi syön lihaa ja kasviksia. Mutta en ole kokonaan luopunut hiilihydraateistakaan. Kaloreita ei tarvitse laskea, vaan voin syödä surutta niin paljon, että jaksan.
Jaa tämä artikkeli: