Antti Nylén vertaa kristinuskoa käytöstä poistettuun tavaraan, joka on joutunut väistymään syrjään uusien tieltä.
Ratkaiseva ystävyys
Minulta meni pitkään sen ymmärtämisessä, että Jeesus onkin Jumala, Antti Nylén sanoo.
Lapsuudessaan Antti Nylén ei huomannut lainkaan Jeesuksen olemassaoloa. Vantaalaisessa Mikkolan lähiössä kasvanut Nylén ei tavoita yhtään muistikuvaa, jossa hän olisi ajatellut Jeesusta tai ristiinnaulitun miehen hahmoa.
Aikuisena hän havahtui ottamaan selvää, kenestä oikein on kysymys. Vähitellen opettajan, viisaan miehen ja ”pyhän äijän” takaa paljastui jotakin muuta.
Kolmekymppisenä Nylén liittyi katoliseen kirkkoon. Asia ei jäänyt helsinkiläisissä kulttuuripiireissä huomaamatta. Nylén tiedettiin ranskalaisen kirjallisuuden kääntäjäksi, eläinoikeusaktivistiksi ja tyylillisesti vahvaksi esseistiksi.
Nylénin liittyminen katoliseen kirkkoon oli kerta kaikkiaan anteeksiantamatonta.
Poplaulajan murheellinen maailma
Vanhemmat olivat eronneet kirkosta, joten Antti Nylén varttui aikuiseksi ilman kosketusta uskontoon. Vanhempien ateismi ei kuitenkaan ollut aggressiivista. He yksinkertaisesti ajattelivat, että uskonto on kuvitelmaa ja satua, ja tekivät asiasta omat johtopäätöksensä.
Jotkut uskonnottomien kotien kasvatit kertovat kokemastaan uskonnon kaipuusta. Nylén ei tunnista itsestään sellaista, mutta kuvaan tuli jo varhain englantilaisen poplaulaja Steven Morrissey.
Morrisseyn ja nuoren kuuntelijan välille syntyi kumppanuus, joka ylitti pelkän musiikin harrastamisen. Nylén vertaa kokemusta jopa kristityn ja Jeesuksen suhteeseen.
– Lauluista tuntui löytyvän viisautta, jonka varassa saatoin elää turvallisesti. Koin, että Morrissey oli ollut ensin paikoissa, joihin elämä minua kuljetti, hän selittää.
Maailma on Morrisseyn lauluissa murheellinen ja toivoton paikka, josta on täysin hyväksyttävää haluta pois. Itsemurhan mahdollisuutta käsitellään rehellisesti ja avoimesti. Nylénin mielestä hän löysi Morrisseyn tunnemaiseman liian nuorena.
– En olisi halunnut, että tärkeimmät tunneasetukseni ratkaistaan niin varhain, hän sanoo.
Synkkien sanojen takaa kuului kuitenkin merkillisen lohduttava viesti. Jos joku oli tehnyt itsemurhasta niin kauniin laulun, sen jälkeen olisi ollut suorastaan öykkärimäistä tappaa itsensä.
Nylénin mukaan popmusiikki valmisti häntä henkisesti kristinuskon paljon hurjemmalle sanomalle. Mutta monista Jeesus-hahmoistaan huolimatta pop-kulttuuri oli vain laimennettu versio kristinuskosta. Se pystyi tuottamaan lähinnä addiktion kokemuksen.
– Addiktio ei välttämättä ole ollenkaan paha asia, vaan sen kanssa voi hyvin elää, Nylén sanoo.
Ei uskonnoton, vaan kastettu
Opiskeltuaan muutaman vuoden Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa Antti Nylén koki, että hänen oli aika aloittaa oma kirjoittaminen. 1990-luvun loppuvuosina hän meni mukaan tekemään ja päätoimittamaan Etsijä-lehteä.
Etsijä on Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton kulttuuri- ja mielipidelehti. Jutut saattoivat käsitellä mitä tahansa arkkitehtuurista työn etiikkaan ja pornoelokuvista Jumalaan. Nylén katseli vaivihkaa ympärilleen, luki toisten kirjoittajien tekstejä ja yritti nähdä, mikä yhdisti aiheita toisiinsa.
– Pikku hiljaa aloin nähdä, että keskellä on Jeesus Kristus. Ihmiset puhuivat ja kirjoittivat Jeesuksesta ja selvästikin pitivät häntä jonakin. Kaikilla tuntui myös olevan jokin tausta, joka liittyi häneen. Minulla ei ollut mitään.
Nylén alkoi pohtia, mihin joukkoon hän itse kuului. Hän ei halunnut määritellä itseään ateistiksi, eikä nykyinen muotitermi ”uskonnoton” ollut vielä yleisessä käytössä. Sitten Nylén huomasi, että oli sentään yksi selkeä fakta: ennen kuin vanhemmat olivat eronneet kirkosta, hänet oli kastettu.
Kristityksi suostuminen
Ratkaisevan sysäyksen antoi lopulta Antti Nylénin ja hänen puolisonsa Sanna Sorsan ensimmäinen lapsi, joka syntyi vuonna 2003. Nylén ehdotti, että lasta ei tulisi kastaa. Puoliso vastasi kuitenkin arasti, että se pitäisi tehdä. Sannallakin oli uskonnoton kotitausta, mutta hän oli hakeutunut nuorena omatoimisesti rippikouluun ja liittynyt luterilaiseen kirkkoon.
– Hätkähdin ja ajattelin, että ehkä kaste on sittenkin tärkeä. Ymmärtämättä asiaa suostuin siihen, Nylén kertoo.
Vastaus oli samalla myönnytys uskolle ja Jeesukselle: ”Tule vain”. Pian sen jälkeen Nylén hakeutui Helsingin katolisen seurakunnan tutustumiskurssille ja sen päätyttyä liittyi kirkon yhteyteen.
– Olin alkanut suostua siihen, että olen jollakin tavalla kristitty. Mutta kaipasin uskolleni tukea: uskovien yhteisöä, maata jalkojen alle, konkreettisia seiniä ympärilleni.
Katolilaisuuden myötä Nylén on saanut kuulla olevansa henkilökohtaisessa vastuussa milloin mistäkin: paavin ”kaikkien tuntemasta” takapajuisuudesta, kirkkonsa homovastaisuudesta, naispappeuden torjumisesta ja aidsin leviämisestä Afrikassa.
Tänä vuonna ilmestyneessä esseekokoelmassaan Tunnustuskirja (Kirjapaja) Nylén vastaa kriitikoilleen. Myös Helsingin Sanomat kuulee kunniansa asiantuntemattomasta paavin kannanottojen käsittelystä.
Samalla kun Nylén suomii sekularisteja eli uskonnon vastustajia näiden ylimielisestä tietämättömyydestä, hän liittyy itsekin niihin, jotka toivovat katoliselta kirkolta hengellistä ja moraalista uudistumista, harppausta nykyaikaan.
Rähjäisen jätkän ystävä
Antti Nylén ei ole kokenut tai edes kaivannut uskoontuloa, mutta Jeesuksesta on tullut hänelle ystävä ja kumppani. Nylénin mukaan Jeesuksen voi löytää hieman samalla tavalla kuin uuden pop-artistin. Mutta löydön jälkeen mikään muu ystävyys ei tule olemaan yhtä tärkeä ja kaikenkattava.
Jeesus oli Nylénin mukaan yksi monista aikansa vapaustaistelijoista ja aktivisteista. Jeesus tapettiin, koska hänen haastavat ja röyhkeät puheensa kävivät vallanpitäjien hermoille.
– Lisäksi Jeesus on Jumala, joka on luonut koko maailman. Tämän maailman valtias ei ole ollenkaan valtiaan näköinen, vaan aika rähjäinen jätkä. Onko tässä riittävästi ristiriitaa sinun makuusi?
Antti Nylén, 39
- On helsinkiläinen esseisti ja suomentaja sekä Vantaan Lauri -lehden kolumnisti.
- Ajattelee, että usko ei ole lopullisten totuuksien ja sääntöjen kokoelma, vaan taistelua pahaa vastaan.
- Harrastaa valokuvausta vanhanaikaisilla polaroid- ja muilla filmikameroilla.
- Kadehtii luterilaisen kirkon radikaalia perinnettä ja uudistumiskykyä.
Jaa tämä artikkeli: