Tarkkana merkistä. UTZ:n, Rainforest Alliancen ja Reilun kaupan merkit kertovat sertifioinnista. Divine on Ison-Britannian ensimmäinen reilun kaupan suklaamerkki. Tehtaan perustajiin kuuluu ghanalainen kaakao-osuuskunta Kuapa Kokoo.
Reilu suklaa maistuisi
Jo puolet Fazerin käyttämästä kaakaosta on sertifioitua, mutta suklaapakkauksissa siitä ei mainita.
Jaloja suklaaherkkuja on nautittu joulunaikana kymmeniä tuhansia kiloja. Nyt moni laihduttaa, kuntoilee tai viettää sokeritonta kuukautta. On hyvä hetki omistaa ajatus kaakaon alkuperälle ja nostaa katseensa omasta hyvinvoinnista kaakaontuottajien oloihin.
Suurin osa maailman kaakaosta, 70 prosenttia, tuotetaan Länsi-Afrikassa. Kaakaoviljelmien olot ovat monin paikoin kehnot. Lapsityövoiman käyttö ja jopa orjuus on yleistä: International Institute of Tropical Agriculture arvioi muutama vuosi sitten, että länsiafrikkalaisilla kaakaoviljelmillä työskentelee noin 284 000 iältään 9–12-vuotiasta lasta vaarallisissa olosuhteissa. Kansainvälisen työjärjestö ILO:n mukaan lapsityöläisiä on jopa miljoona.
Kyse ei ole vanhempien auttelusta kotitilalla, vaan välillä jopa orjuutta lähentelevistä oloista. Moni suklaanystävä ostaisikin mielellään suklaata, joka on valmistettu vastuullisesti tuotetusta kaakaosta.
Suomessa kaikki Pandan suklaalevyt on tehty UTZ-sertifioidusta kaakaosta.
– Myös konvehdeissa ollaan siihen siirtymässä, mutta tuotekehitystyö on vielä kesken, kertoo viestintä- ja markkinointijohtaja Ritva Mäenpää.
Suomen suklaamarkkinoiden valtias Fazer ei ole vielä lanseerannut yhtäkään tuotetta, jota markkinoitaisiin eettisesti tuotettuna pääraaka-aineensa osalta.
Fazer on kyllä ilmoittanut jo vuonna 2010, että se aikoo siirtyä vastuullisesti tuotettuun kaakaoon vuoteen 2017 mennessä.
– Nyt käyttämästämme kaakaosta 50 prosenttia on joko UTZ:in tai Rainforest Alliancen sertifioimaa, kertoi Fazer Makeisten toimitusjohtaja Tom Lindblad joulun alla.
Mutta miksi sertifioidun kaakaon käytöstä ei ole mitään tietoa suklaakääreissä tai mainoksissa?
– Olemme valinneet poikkeuksellisen tyylin kommunikoinnissa. Emme pane merkkejä tuotteisiin, koska emme halua lukittautua yhteen sertifikaattiin. Tällä alalla tapahtuu nyt paljon, sanoo Lindblad.
Hän mainitsee vireillä olevan eurooppalaisen kaakaostandardin luomisen. Suomen Standardisoimisliitto uutisoi ennen joulua, että kaakaon vastuullisuuteen ja jäljitettävyyteen tähtäävä standardi yritetään saada valmiiksi kolmessa vuodessa. Se tarkoittaa mittarien ja seurantajärjestelmän luomista. Fazer on painottanut erityisesti kaakaon jäljitettävyyttä.
Sertifioitua kaakaota käytetään kaikissa tuotteissa paitsi Fazerin Sinisessä, jonka salaisuus on Ecuadorin Arriba-kaakao. Mutta sertifikaatit ovat vain osa vastuullisuusohjelmaa. Fazer on toiminut kymmenisen vuotta World Cocoa Foundationissa, maailman kaakaosäätiössä, jossa myös Panda on mukana.
– Mikään yksittäinen yritys ei voi muuttaa Länsi-Afrikan kaakaonviljelijöiden olosuhteita. On yhdistettävä voimat, Lindblad näkee.
Hän on käynyt Norsunluurannikolla ja nähnyt omin silmin pienet kaakaoviljelmät kinttupolkujen päässä. Fazer on rakentanut alueelle yhden koulun.
Fazer on makeisalan markkinajohtaja 30–40 prosentin osuudellaan. Porvoolaisen Brunbergin osuus on 3–4 prosenttia, ja vaajakoskelainen Orkla-konserniin kuuluva Panda tulee hyvänä kolmosena. Cloetta Suomi, entinen Leaf, ei enää valmista makeisia Suomessa. Se on kuitenkin siirtynyt kokonaan sertifioituun kaakaoon.
Brunberg on kyennyt ainoana Pohjoismaissa tuomaan markkinoille kaksi erikoistuotetta, sokerittoman suklaan ja laktoosittoman maitosuklaan. Reilun kaupan suklaa ei silti kuulu valikoimaan.
– Ostamme kaakaomassan Saksasta ja kaakaovoin Hollannista. Ne ovat suurten valmistajien sekoituksia. Meidän kokoiselle firmalle on mahdotonta ostaa kaakaota kaukaa suoraan. Silloin pitäisi olla oma laatu- ja osto-organisaatio maailmalla, sanoo Brunbergin tuotekehityspäällikkö Mauri Niemelä.
Tällä viikolla kuitenkin reilun kaupan edustaja käy Porvoossa neuvottelemassa. Reilun kaupan kaakaosta on keskusteltu Brunbergillä aikaisemminkin, mutta silloin raaka-ainetta ei ollut saatavilla.
– Nyt viljelmät ovat laajentuneet. Keskieurooppalaiset maahantuojat ostavat tätä kaakaota, ja vaihtoehtoja alkaa olla tarjolla, Niemelä sanoo.
Myös suklaan kysyntä on suurta, sillä suomalainen syö vuodessa seitsemän kiloa suklaata.
Jaa tämä artikkeli: