Jouko Karjalainen vaatii keskiluokkaa tinkimään omasta mukavuudestaan.
Reiluutta peliin
Kuudennes suomalaisista on köyhiä. Entä jos tasattaisiin vähän?
Kyllä tämä maailma on epäoikeudenmukainen, huokaa tutkija Jouko Karjalainen.
Karjalainen työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella, ja puheena on nyt hänen erikoisalansa, köyhyys.
Mutta niin kuin muutkin epäreilut asiat, köyhyys korjautuisi Karjalaisen mukaan reiluudella: sillä, että aineellista hyvinvointia jaettaisiin tasaisemmin. Siitä Karjalainen saa kertoa tuonnempana. Ensin hän yrittää selvittää, mistä köyhyydessä on kyse.
— Köyhyyden klassinen määritelmä on, että köyhä perhe tai yksilö ei voi tulojensa pienuuden vuoksi osallistua yhteiskunnan normaaliin elämään.
Köyhyyttä ja pienituloisuutta on koetettu kuvata myös erilaisten tulorajojen ja kriteerien avulla. Arviointitavasta riippuen Suomessa on 700 000–900 000 köyhää — siis jopa kuudesosa väestöstä.
Viime vuosi oli Euroopan Unionin köyhyyden vastainen teemavuosi. Silloin EU asetti tavoitteeksi, että vuonna 2020 köyhyyden ja syrjäytymisen uhan alla olevia on Euroopassa 20 miljoonaa henkeä vähemmän kuin nykyään. Tällä hetkellä noin 80 miljoonaa eurooppalaista elää köyhyysrajan alapuolella.
— Suomessa tavoite on 150 000 köyhää vähemmän. Sen ei pitäisi olla suomalaiselle yhteiskunnalle mitenkään mahdoton tehtävä, mutta se edellyttää työttömyyden vähenemistä, Karjalainen sanoo.
Hän lisää, että nykyisin tosin näyttää siltä, että suunta on ihan väärä. Pitkäaikaistyöttömien määrä on nousussa, eivätkä viime aikojen isot irtisanomiset lupaa hyvää. Karjalainen on myös tuohtunut siitä, millaisen viestin ja esimerkin antaa se, että irtisanomisten jälkeen yrityksen osakekurssi lähtee nousuun — niin kuin UPM:lle kävi.
— Meillä on hoettu, että eihän se haittaa, jos jotkut rikastuvat, kunhan köyhistä pidetään huolta. Nyt osakkeenomistajat rikastuvat toisten hädän kustannuksella, ilman minkäänlaista omaa työtä. Minusta se on karua ja rujoa.
Työ on Karjalaisen mukaan varmin väylä pois köyhyydestä. Ennen 1990-luvun lamaa se olikin melkoisen varma väylä.
— Vielä 1980-luvulla oli sellainen näköala, että ihminen pystyy omalla työllään elättämään itsensä ja pääsemään irti köyhyydestä. 1990-luvun laman vauhdittamana työmarkkinat ovat muuttuneet radikaalisti ja muutos on ollut raju varsinkin köyhyyden näkökulmasta.
Karjalainen huomauttaa, että 1980-luvun lopussa Suomessa oli 3000 pitkäaikaistyötöntä. Silloin pitkäaikaistyöttömyyden raja oli puoli vuotta. Nyt pitkäaikaistyöttömiä on noin 140 000, vaikka rajaa on korotettu vuoteen.
— 1980-luvun lopulla olin töissä Helsingin erityissosiaalitoimistossa, jonka asiakkaita olivat asunnottomat. Usein sossun ulkopuolella päivysti urakoitsijoita, jotka jakoivat lenkkimakkaraa, ranskanleipää ja piimää ja pestasivat selvimmät rakennuksille töihin. Silloin esimerkiksi rakennuksilla, satamissa ja kuljetusalalla oli töitä niille, joilla oli vähän tai ei ollenkaan koulutusta. Nykyisin sellaisia työpaikkoja ei ole, varsinkaan pysyviä tai kohtuullisesti palkattuja. Sekatyömiehiä ei tarvita, Karjalainen kertoo.
Myös koulutettujen työnäkymät ovat muuttuneet. 1980-luvulla kaksi kolmesta akateemisen koulutuksen saaneista työllistyi julkiselle sektorille, nykyisin enää tuskin kolmasosa. Toki korkeakoulutuksen saaneiden määräkin on kasvanut. Kuntien ja valtion työvoimapula, josta on varoiteltu jo kauan, ei näytä toteutuvan.
Työmarkkinoita sekoittaa myös palvelu- ja rakennusaloilla huonoilla työehdoilla tehtävä halpatyö. Karjalainen epäilee, että hyvinkin kymmenesosassa pääkaupunkiseudun palvelu- ja rakennusalan työpaikoista on huonot työehdot.
Pääkaupunkiseudun rakennustyömailla esimerkiksi on jopa 30 000 Virosta ja Puolasta tullutta työntekijää. Heidän palkoillaan olisi mahdotonta elää Suomessa tavallista elämää: maksaa normaalia vuokraa ja elinkustannuksia ja elättää perhe. Rahat riittävät, kun asuu Suomessa ollessaan esimerkiksi asuntovaunussa leirintäalueella ja koti ja perhe ovat halvemmassa maassa. Myös kaupan alalla on osa-aika- ja tilapäistöitä, joilla pelkästään ei tule toimeen.
Keitä sitten ovat Suomen köyhät?
— Suuri ryhmä on nuoret, alle 30-vuotiaat. Heidän joukossaan on toki paljon opiskelijoita, mutta myös työttömiä. Nuorisotyöttömyys on nelinkertainen muuhun työttömyyteen nähden, Jouko Karjalainen kertoo.
Britanniassa nuorten syrjäytyminen purkautui tänä kesänä mellakoihin ja ryöstelyyn. Karjalainen ei usko, että Suomessa ihan pian voisi käydä samoin.
— Meillä yhteiskunta ei ole niin hajonnut, eikä meillä ole niin isoja yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneita ryhmiä. Suomessahan syrjäytyminen on useimmiten yksinäistä elämää. Meillä henkinen ilmapiiri on sellainen, että eristäydytään.
Karjalainen lisää, että meilläkin on herätty siihen, mitä riskejä syrjäytymisessä piilee. Paras yhteiskuntarauhan turvaaja hänen mielestään on edelleen pohjoismainen hyvinvointimalli ja siihen kuuluva riittävä sosiaaliturva.
Osa huono-osaisista nuorista on lähtöisin perheistä, joissa vanhemmat ovat jo pitkään olleet työttöminä. Suomessakin voidaan puhua ylisukupolvisesta köyhyydestä.
— Maksuton koulutusjärjestelmä ei enää pysty nostamaan kaikkia pois köyhyydestä. Pelkkä peruskoulu ei oikein auta ketään työelämään, ja vielä huonompi tilanne on koulunsa keskeyttäneillä. Eikä korkeakaan koulutus nykyisin takaa toimeentuloa.
Yksin eläminen on selvä köyhyysriski. Kaksi kolmasosaa toimeentulotuen saajista on yksinäisiä ja useammin miehiä kuin naisia. Perhetyypin mukaan selkein köyhien ryhmä on yksinhuoltajaperheet, joista kolmasosa joutuu turvautumaan toimeentulotukeen.
Maahanmuuttajien köyhyys on yleisempää kuin muiden. Karjalainen kuitenkin huomauttaa, että suurin osa maahanmuuttajista ei tule jäämään sosiaaliturvan varaan, mikäli työmarkkinat vetävät normaalisti.
— Mutta taantuma-aikoina pannaan työpaikoista pihalle ensimmäisinä nuoret ja maahanmuuttajat. Niin on nytkin käynyt. Sen voi omin silmin nähdä vaikkapa Koivukylässä, jonka läpi kuljen päivittäin työmatkoilla.
Yksi köyhyyttä lisäävä tekijä Suomessa on Karjalaisen mukaan asumisen kalleus. Yli puolet toimeentulotuesta menee nykyisin asiakkaiden asumiskustannusten korvaamiseen. Asuntojen hinnat ovat nousseet koko ajan ja samaa tahtia myös vuokrat. Karjalainen toteaa, että asuntolainat ovat nykyisin niin isoja, että niissä tikittää aikapommi. Lainoista ei selviä, jos yllättäen joutuu työttömäksi.
— Myös terveyden menetys romahduttaa talouden yllättävän nopeasti, sairausvakuutusjärjestelmästä ja lääkekorvauksista huolimatta.
Nyt päästään siihen reiluuteen. Karjalaisen ratkaisu köyhyyden vähentämiseksi kuulostaa komealta: työllisyysaste ylös, mutta ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla, ei turhia hyödykkeitä tuottamalla tai kulutusta lisäämällä.
— Ratkaisevaa on, saadaanko työmarkkinat vetämään ja miten se onnistuu ilman että edellytetään jatkuvaa talouskasvua, joka ei ole kestävää ympäristön eikä ihmisten kannalta.
— Usein kuulee sanottavan, että maassa on kauheasti tekemätöntä työtä. Niin varmaan onkin, mutta palkanmaksajia ei ole tarpeeksi. Näin sanottaessahan viitataan usein esimerkiksi hoivatyöhön tai ympäristön parantamiseen, jotka kuuluvat julkisen sektorin maksettaviksi. Mutta julkista rahaa ei näytä olevan, eikä velkaakaan voi ottaa koko ajan, Karjalainen kuvaa.
Hänen mukaansa ratkaisu on hyvinvoinnin jakaminen aiempaa tasaisemmin. Useissa tutkimuksissa on todettu, että rikkaissa maissa taloudellisen hyvinvoinnin kasvattaminen ei enää lisää yhteiskuntien kokonaishyvinvointia. Sen sijaan väliä on sillä, kuinka tasaisesti taloudellinen hyvinvointi jaetaan.
— Vain jakamalla saadaan lisää jaettavaa. Mutta meillä mennään nyt ihan päinvastaiseen suuntaan.
Silloin tuloerot kasvavat, rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Ja siinä sivussa ympäristö kärsii.
Karjalaisen mielestä jakaminen vaatisi sitä, että hyvinvoiva keskiluokka tinkii elämäntavastaan. Hän ottaa esimerkin kotinurkiltaan Päiväkummusta.
— Vanhasta työväestön rakentamasta omakotialueesta on kovaa vauhtia tulossa ihmeellinen muunnos amerikkalaisesta unelmasta. Ihmiset muuttavat omakotitaloon muka lasten takia, mutta todellisuudessa lapset ovat vankeina korkeiden aitojen takana, eivätkä pääsisi minnekään, jos vanhemmat eivät heitä kuljettaisi. Kaikki toimii yksityisautoilun varassa.
— Ydinvoimaa on helppo vastustaa, koska se ei vaadi muuttamaan omaa elämäntapaa. Mutta kuka olisi valmis vähentämään yksityisautoilun aiheuttamaa kuormitusta ja tinkimään omasta mukavuudestaan?
Jouko Karjalainen on. Hän ei enää omista autoa, vaan kulkee työmatkansa Helsinkiin pyörällä.
– maksaa vuokransa ja laskunsa ajoissa – pitää kotinsa riittävän lämpimänä – selviytyä yllättävistä kustannuksista – syödä lihaa, kalaa tai vastaavaa – pitää vähintään viikko lomaa – autoon – pesukoneeseen – väritelevisioon – puhelimeen Jos varaa ei ole neljään tai useampaan, on köyhä. Rekolan seurakunnan diakoniatyöntekijät ovat huomanneet tänä kesänä ja alkusyksystä uuden ilmiön: pahoissa rahavaikeuksissa olevat itsenäistyvät nuoret. Parikymppiset muuttavat ensimmäiseen omaan asuntoon ja rahoittavat huonekaluja ja muita kodin hankintoja korkeakorkoisilla pikavipeillä. — Monet heistä ovat opiskelijoita, joiden kesätyöpalkat eivät laskujen maksamiseen riitä. Siinä menevät luottotiedot helposti ja omaisuus joutuu ulosottoon. Moni ei uskalla tai kehtaa pyytää apua omilta vanhemmiltaan, kuvailee diakoni Irma Liljeström. — Kun luottotiedot menevät, se vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Toinen näkyvä asiakasryhmä ovat Liljeströmin mukaan pätkätöissä sinnittelevät, jotka saavat niin pientä palkkaa, ettei se riitä elämiseen. Apua haetaan myös silloin, kun minimitoimeentulotuki tai eläke ei riitä. Suurin osa asiakkaista on yksineläviä. Ikäryhmistä suurin on 40–64-vuotiaat. Liljeström huomauttaa, että seurakunnalta saatava taloudellinen avustus on hyvin pieni. Esimerkiksi yksinelävälle myönnetään enimmillään kerralla 20 euron osto-osoitus. — Se on vain laastaria, mutta silläkin voidaan antaa toivoa. Viime vuonna Rekolan seurakunnan diakoneilla oli 987 asiakaskontaktia, vuonna 2008 kontakteja oli 645. Asiakkaiden elämäntilanteet ovat Liljeströmin mukaan muuttuneet entistäkin monimutkaisemmiksi. Yksi käynti diakonivastaanotolla riittää harvoin. — Usein ihmisen yksinäisyyden seurauksia ovat päihde-, mielenterveys- ja taloudelliset ongelmat. Diakoniapyhän messu su 18.9. klo 10 Rekolan Pyhän Andreaan kirkossa. Kirkkokahveilla messun jälkeen Jouko Karjalainen puhuu aiheesta ”Erojen Suomi ja sen huono-osaiset”.Kuka on köyhä?
proteiiniannosta joka toinen päivä
poissa kotoaVantaalla
Nuoret vaikeuksissa
Jaa tämä artikkeli: