Rafaelin työhuone: Neilikkamadonna.

Renessanssitaiteen näyttelyssä Maria varastaa huomion

Jos yrittäisi muodostaa käsitystä kristinuskosta vain italialaisen renessanssitaiteen perusteella, voisi luulla, että keskeisin hahmo on Jeesuksen äiti.

• 24.10.2016 14:20
• Kaisa Halonen

Jos ei lähiaikoina ole lähdössä kaupunkilomalle Eurooppaan, hieman korviketta saa kotoisesta Kansallismuseosta. Sen Renessanssi. Nyt! -näyttelyssä on esillä italialaista taidetta 1500-luvulta. 42 teoksen joukossa on muun muassa Rafaelin ja Tizianin maalauksia.

Jos yrittäisi muodostaa käsityksen kristinuskosta pelkästään italialaisen renessanssitaiteen perusteella, päätyisi luultavasti siihen, että uskonnon keskeisin henkilö tai jumalhahmo on nuori suloinen nainen, joka jossakin vaiheessa saa vauvan. Tässäkin näyttelyssä näkee versioita yleisimmistä Maria-aiheista. Enkeli ilmestyy, vastasyntynyttä ihastellaan ja äiti poseeraa vauva sylissään. Kannattaa pysähtyä ihailemaan esimerkiksi Rafaelin työhuoneella maalattua Neilikkamadonnaa.

Luca Mombellon maalaus viimeisessä näyttelysalissa on erilainen Maria-kuva. Jo teoksen nimikin on outo: Synnitön sikiäminen ja Taivaan Isä. Kruunu päässä ja komeassa purppuranpunaisessa viitassa valtikka kädessä patsasteleva hahmo muistuttaa satukirjojen kuninkaita – mutta kaipa se on Jumala. Omenapuu vihjaa, että nyt ollaan paratiisissa, ei palatsin puutarhassa. Luomiskertomuksen maisemiin vie myös olento, jota urhea Neitsyt Maria tallaa. Se näyttää kavalan käärmeen ja petollisen Eevan risteytykseltä. Mariaahan on kutsuttu uudeksi Eevaksi: siinä missä tottelematon Eeva toi synnin maailmaan, tottelevainen Maria toi pelastuksen.

Mombellon maalaus edustaa tyyliltään myöhäisrenessanssia. Tuolloin taiteilijat maalasivat mielellään antiikin tarustosta poimittuja aiheita – ja sillä varjolla usein myös alastomia naishahmoja. Kristilliset aiheet eivät enää olleet niin leimallisen hallitsevia kuin aiemmin. Tai sitten tartuttiin esimerkiksi Vanhan testamentin apokryfikirjoihin. Niistä löytyvä kertomus kylpevästä Susannasta, jota kaksi vanhaa miestä tirkistelee ja ahdistelee, on usein nähty aihe. Tässä näyttelyssä esillä on Antonio Campin versio siitä.