null Riina Katajavuorelle runous on kuningatarlaji

Riina Katajavuori on oppinut merkitsemään muistiin havaintojaan ja ajatuksiaan, jotka voisivat sopia kolumnin aiheiksi. Kuva: Esko Jämsä

Riina Katajavuori on oppinut merkitsemään muistiin havaintojaan ja ajatuksiaan, jotka voisivat sopia kolumnin aiheiksi. Kuva: Esko Jämsä

Riina Katajavuorelle runous on kuningatarlaji

Kirkko ja kaupungin uusi kolumnisti nauttii siitä, kuinka runoissa kieli venyy ja paukkuu.

Kirjoittaminen on lastenkirjoja, romaaneja ja runoja kirjoittavalle Riina Katajavuorelle niin omaa sisäistä maailmaa, ettei hän osaa puhua aiheistaan etukäteen.

– Olen ammentanut yleensä väljästi aiheita minua henkilökohtaisesti koskettavista asioista. En siis suoraan välttämättä kirjoita yhteiskunnallisista teemoista, mutta henkilökohtainenhan on myös poliittista.

– Jotain saatan kirjoittaa Nicaraguan runofestivaaleista, joille osallistun helmikuussa. Se on ensimmäinen matkani Latinalaiseen Amerikkaan, ja erilaiset kulttuurien väliset kohtaamiset tuntuvat aina kiehtovilta.

 

Kirkko-sana panee miettimään sitä, että kolumnissa pitäisi olla jollain tavalla painavampaa sisältöä.

 

Katajavuori kokee kolumnin vaativaksi kirjoittamisen lajiksi. Hän on toiminut aiemmin kolumnistina muun muassa Helsingin Sanomissa, Lapsen maailmassa, Kaksplussassa ja Hyvä Terveys -lehdessä. Hän kuvailee olevansa kolumnistina enemmänkin runoilija, joka jättää tilaa lukijoiden ajatuksille, ei niinkään valmiita ratkaisuja tarjoava kirjoittaja.

– Kolumnistisilmäni on kehittynyt vuosien varrella siten, että merkitsen muistiin havaintojani ja ajatuksiani, jotka voisivat sopia kolumnin aiheiksi. Olen tehnyt muistiinpanoja joulusta jo vuotta ennen kirjoituksen julkaisemista.

Paljasjalkainen stadilainen

Kolumnistille lehti, jonka nimessä esiintyvät sanat "kirkko" ja "kaupunki", asettaa Riina Katajavuoren mukaan omat haasteensa.

– Kirkko-sana panee miettimään sitä, että kolumnissa pitäisi olla jollain tavalla painavampaa sisältöä. Lapsena kävin kirkossa lähinnä häissä ja hautajaisissa, mutta aikuisena lauloin joitakin vuosia Käpylän kirkon kamarikuorossa. Silloin tuli selväksi jumalanpalveluksen rakenne.

– Ennen joulua esiinnyin nykyisen lauluyhtyeeni kanssa Käpylän kirkon Kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa. Tilanne jännitti, koska kirkon akustiikka on a cappella -bändille niin herkkä.

Katajavuori on asunut syntymästään asti Helsingissä, joten kaupunkilaisen elämään hänellä on hyvä tuntuma. Hän on asunut viimeiset 16 vuotta Käpylässä, mutta sitä ennen eri puolilla Helsinkiä. Erityisen tärkeitä hänelle ovat meri ja Keskuspuisto.

Viime vuonna Vuoden helsinkiläiskirjailijaksi nimitetty Katajavuori sopii siis kantamaan titteliään varsin hyvin. Katajavuori on puhuttanut lukijoita erityisesti Helsingin Kumpulaan sijoittuvalla Wenla Männistö -romaanillaan, joka kertoo Aleksis Kiven seitsemän veljeksen tarinan naisnäkökulmasta. Hersyvästi kirjoitetusta kirjasta on tehty jo kuunnelma ja kaksi näytelmää. Teosta luetaan ahkerasti pääkaupunkiseudun lukioissa.

Takaisin runojen pariin

Riina Katajavuori on kirjallisen alan monitoiminainen. Helmikuun puolivälissä Ylen Radioteatteri lähettää hänen Pikkujuttujaan eli radiolle kirjoitettuja pienoismonologejaan. Ne esittää näyttelijä Leena Pöysti. Parhaillaan hän työstää kahta lastenkirjaa, Pulmu reissaa ja Mennään jo naapuriin, jotka kuvittaa Salla Savolainen.

Seuraavaksi Katajavuori kuitenkin haluaa hivuttautua takaisin runojen pariin. Hän nimittäin aloitti runoilijana ja on julkaissut tähän mennessä kuusi runokirjaa.

 

On hauskaa, miten runoissa kieltä voi venyttää ja paukuttaa. Runous on vapaa ilmava alue, ja sitä rakastan kirjoittamisessa eniten.

 

– Runous on minulle kuningatarlaji, ominta kieltäni, merkityksellä ladattua. Se on ajatonta, ja uskon vankkumattomasti runouden tulevaisuuteen.

Runojen kirjoittamiseen Katajavuori on valmentautunut viime vuosina kirjoittamalla laulunsanoituksia, osallistumalla sonettikurssille ja lukemalla vaikkapa Attila Józsefin runoja.

– On hauskaa, miten runoissa kieltä voi venyttää ja paukuttaa. Runous on vapaa ilmava alue, ja sitä rakastan kirjoittamisessa eniten. Runo ei yritä myydä mitään ja on sikälikin arvovapaa.

Kirjailija kertoo tekevänsä työtä normaalina virka-aikana. Tosin ajatustyötä hän tekee koko ajan, vaikka aamuyöllä valveilla lojuessaan. Kirjoittamista häiritsee kaikenlainen häly ympärillä, myös sosiaalisen median koukuttavuus.

Kun Katajavuori haluaa irrottautua töistä, hän lähtee jumppaan työhuoneensa alakerran kuntostudiolle. Hän kuuntelee radiota, käy teatterissa ja lukee paljon.

– En seuraa kirjasyksyjä ja -keväitä vaan luen pääasiassa hyviä klassikoita. Poikkeuksena oli viime vuoden Finlandia-palkittu Oneiron, joka oli jo käsiteltävänä lukupiirissä.

 

Kuka olet?

Olen kirjailija ja runoilija, joka vapaa-ajallaan soittaa poikkihuilua ja laulaa Boswell Sistersien lauluja.

Mitä teet?

Kirjoitan kirjoja aikuisille ja lapsille. Teen myös laulunsanoituksia. Olen ollut kolumnistina erilaisissa lehdissä. Viimeksi olen muokannut Wenla Männistö -romaanistani kuunnelman ja kirjoittanut Ylen Radioteatterille Pikkujuttu-monologeja.

Miten asut?

Asun Helsingissä 1950-luvun kerrostalossa asunnossa, jossa on 12 ovea.

Mottosi?

Aina kun uhkaa mennä valitusvaihde päälle, ajattelen elämänviisautta, jonka luokkatoverini kirjoitti yläasteella teinikalenteriini: "Life is hard, and then you die." Joka kerta hymyilyttää.

Jaa tämä artikkeli: