Jeesus oli puusepän poika.
Riittävän hyvä isä
Raamattu on miesten kirja. Sen näkee jo loputtomista sukuluetteloista, jotka koostuvat pelkästään isistä ja pojista. Ja millaisista isistä!
Vanhan testamentin antama kuva isyydestä on rankemmanpuoleista lööppikamaa: yksi sammuu alastomana, toinen lupaa tyttärensä raiskattaviksi, kolmas on valmis uhraamaan toisen poikansa ja antaa karkottaa toisen poikansa autiomaahan.
Onneksi on Uusi testamentti ja siinä Joosef, Jeesuksen ihmisisä. Joosef oli kunnon mies. Tarvittiin vain pieni puhuttelu enkeliltä, niin hän otti vastuulleen lapsen, joka ei edes ollut hänen. Enkelin neuvomana Joosef myös vei perheensä pakoon Herodeksen vainoja.
Muuten Uuden testamentin evankeliumit eivät Joosefista paljon kerro. Se tiedetään, että hän oli jonkinlainen rakennusmies.
Vuoden 150 paikkeilla kirjoitettu Tuomaan lapsuusevankeliumi kertoo legendan, kuinka Joosef joutui kurittamaan Jeesusta. Jeesus nimittäin käytti jumalallisia voimiaan leikkitoveriensa ojentamiseen — katastrofaalisin seurauksin. Koko kyläyhteisö pelkäsi lasta, jolla oli kyky tappaa sanoilla. Tuskastunut Joosef kiskoi poikaansa korvasta saadakseen tämän muuttamaan tapojaan.
Mutta oli Jeesuksesta isälleen iloakin. Hän paransi veljensä Jaakobin, jota käärme oli purrut. Ja kun Joosef teki asiakkaalle sänkyä, Jeesus venytti liian lyhyen laudan sopivan mittaiseksi. Tämä sai isän halaamaan ja suukottamaan lastaan ja ilmoittamaan olevansa siunattu, kun on saanut Jumalalta tuollaisen lapsen.
Katolisessa kirkossa Joosef on ansaitusti kaikkien isien ja isäpuolten suojeluspyhimys. Ortodoksit puolestaan ovat antaneet hänelle hellyttävän arvonimen ”Kihlaaja”.
Jaa tämä artikkeli: