Rikos ei vanhene
Sain lapsuudessani kokea muutamien uskovaisten ihmisten lämmön läheisyyttä. Muuten lapsuuteni oli turvatonta ja jouduin mieltäni murskanneiden ateististen auktoriteettien väkivaltaisen käsittelyn kohteeksi.
Kun muistin rukoilla ollessani kiperissä tilanteissa, niin pyyntöni toteutuivat. Esimerkiksi isäni selvisi hengissä sodasta ja pelasti minut pois Ruotsista.
Aikuisena ajauduin onnettomaan liittoon. Yritin pyristellä siitä pois uneksimalla matkustavani Afrikkaan tohtori Albert Schweitzerin apulaiseksi. Siinä tilanteessa eivät henkiset voimani riittäneet matkaan. Sen sijaan minut alistettiin uhraamaan elämäni muiden hyväksi.
Lapsille tehdyt rikokset eivät vanhene milloinkaan, koska lapsi on jäänyt mieleltään pahantekijänsä vangiksi ja siksi joutuu yhä uudelleen väkivaltaisten ihmisten uhriksi. Niinpä kaikki lapsille tehdyt rikokset ja vääryydet täytyy selvittää ja syylliset tuomita, että lapsi voi vapautua pahantekijöistään.
Lapsen ja nuoren täytyy saavuttaa omanarvontunteensa, tahdonvoimansa, itsemääräämisoikeutensa ja rauha, joihin jokaisella on oikeus.
Jaa tämä artikkeli: