Siunattu taikina.
Ristinmerkki pitsaan
Lapsuuden leivontahetkistä on jäänyt mieleen, kuinka äiti painoi taikinan pintaan ristinmerkin kädellään. Sen jälkeen taikina peitettiin liinalla ja jätettiin kohoamaan. Lapsen silmissä risti tuntui taikamerkiltä — ilman sitä taikina ei ehkä kohoaisi!
Äiti oli oppinut tavan isoäidiltä, joka luultavasti oli oppinut tavan omalta äidiltään. Pullataikinan siunaamisella äiti harjoitti arkipäivän kristillisyyttä, sitä ehkä itse tiedostamatta. Kysyinkin äidiltä, miksi hän siunaa taikinoita. Siksi, että Jumala siunaisi leivän. Että leipää riittäisi. Koska ollaan kiitollisia siitä leivästä, äiti vastasi.
Kun sitten opettaja yläasteen kotitaloustunnilla selosti pöytänsä takaa taikinan valmistusta vaihe vaiheelta, jäin ihmettelemään. Hän nimittäin kertoi, että vaivaamisen jälkeen taikina kohotetaan. Olin hämmentynyt. Unohtiko opettaja kertoa ristinmerkin painamisesta? Vai eikö sitä ristinmerkkiä välttämättä tarvitakaan?
Äidin tapa tarttui lapsuudenkodista mukaani. Niin leipätaikinan, pullataikinan kuin pitsataikinankin siunaaminen on niin oleellinen osa leivontaa, ettei sitä voi jättää väliin.
Jaa tämä artikkeli: