Rituaali

Rituaali

Ystäväni leiriytyvät jo varhain vappuaamuna Kaivopuistoon, vaikka olisi kylmä ja vettä sataisi. Minä puolestaan paistan joulukinkun aattoa edeltävänä yönä, vaikkei siinä järkeä olekaan. Vielä vähemmän järkeä on neulasia varistavan joulukuusen kantamisessa sisätiloihin.

Mainitut esimerkit ovat omanlaisiaan rituaaleja. Rituaalit eivät näytä palvelevan mitään rationaalista päämäärää. Ne ovat useimmiten syntyneet spontaanisti, minkä jälkeen niitä on alettu toistaa vakiintuneen tavan mukaan.

Rituaaleilla on silti tehtävänsä. Usein niillä on kalendaarinen luonne: ne markkeeraavat tiettyä aikaa vuodesta. Lisäksi niihin sisältyy kahdentasoinen muistoulottuvuus. Ne ovat usein syntyneet jonkin asian muistoksi, mutta toisaalta niihin liittyy myös henkilökohtaisia muistoja, jotka elävöitetään rituaaliin osallistuttaessa.

Laajemmassa mielessä rituaaleilla on tyypillisesti sukupolvet ylittävä ulottuvuus. Osa niistä saattaa olla lähtöisin jo hyvin kauan aikaa sitten eläneiltä esivanhemmiltamme. Juhlaperinteissämme nämä tavat siirtyvät uusille sukupolville, jotka niitä toistaessaan liittävät itsensä kulttuurisesti esivanhempiinsa.

Lisäksi rituaaleilla on usein vahva symbolinen ulottuvuutensa. Niiden kautta heijastetaan jonkinlaista ikuista, muuttumatonta ideaa. Tämä ulottuvuus voi olla näkyvä, kuten kirkonmenoissa, tai peitetty, kuten vaikkapa pääsiäismunien symboliikka. Rituaaliin osallistuja ei ehkä edes tiedosta näitä ulottuvuuksia, vaikka ne vaikuttaisivat häneen alitajuisesti.

Kulttuurivandaaliksi osaamme tunnistaa aineellisen maailmanperinnön tärvelijän, ja hyvä niin. Menneiden sukupolvien kulttuuriaarteisiin kuuluu silti myös aineeton, henkinen perintö, johon tapa- ja juhlakulttuurimme osaltaan kuuluu. Siihen tulisi suhtautua yhtä kunnioittavasti kuin materiaaliseen kulttuuriperintöömmekin.

Pyrkimys Suvivirren sensurointiin on silkkaa kulttuurivandalismia, ei muuta. Luopukoon perinteistään ken haluaa, mutta älköön kieltäkö niitä sellaisilta, jotka edelleen tahtovat niitä vaalia.

Wille Rydman
wille@willerydman.fi

Kirjoittaja on helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, joka ei häpeä tunnustautua konservatiiviksi.

Jaa tämä artikkeli:


Minuutissa mystikoksi

Villi city