Klassisen musiikin koulutuksen saanut rockkitaristi Jukka Orma harjoittelee Viva Vox -kuoron riveissä Edward Elgarin oratoriota.
Rock-kitaristin sisäinen soitin pääsee ääneen kuorossa
Sielun Veljet -yhtyeestä tuttu Jukka Orma availee ääntään ja mieltään Viva Vox -kuoron kakkosbassojen rivissä.
– Saanko vielä kerran tämän viimeisen aaameeneen?
Seppo Murto harjoittelee johtamansa Viva Vox -kuoron kanssa Meritullin seurakuntatalolla Kruununhaassa kuten aina keskiviikkoiltaisin. Ulkona on kylmää ja pimeää, mutta sisällä laulajien äänet alkavat lämmetä.
Takana kakkosbassojen rivissä aukoo suutaan tuttu pitkä mies. Rockmuusikko Jukka Orma on kuulunut Tuomiokirkon kamarikuoroon parin vuoden ajan.
Kuoron harjoittelema teos on brittiläisen Edward Elgarin oratorio The Dream of Gerontius, jonka Viva Vox esittää kahdesti marraskuun aikana.
– Viimeksi esitimme Brahmsia, joka oli sellaista romantiikan ajan väkevää sointia. Elgar taas edustaa jälkiromanttista helisevää kuulautta, Orma kuvailee harjoitusten jälkeen.
Orma päätyi kuoron riveihin puolisonsa, kirjailija Anja Snellmanin patistamana. Pariskunta asuu nykyään Kruununhaassa, joten Viva Vox on myös oman kaupunginosan kuoro.
Kitaristi Orman rosoista ääntä on kuultu muun muassa Sielun Veljet -yhtyeen biiseissä ja viimeksi Orman oppivuodet -soololevyllä.
Osaako Orma siis laulaa myös klassista? Itse asiassa hänellä on nimenomaan klassinen tausta ja Sibelius-Akatemian koulutus.
– Prima vista -laulanta onnistuu, ja luulen, että mun sukupolvelleni nuotit eivät muutenkaan ole niin vieraat kuin Keith Richardsin ikäisille.
Monipuolinen musiikkimaku
Nuorena miehenä 1970-luvulla Jukka Orma opiskeli klassista kitaraa samaan aikaan, kun bänditouhutkin alkoivat vetää puoleensa, tunnollinen porvarispentu kun oli.
Orma on aina halunnut tuntea musiikkia monelta eri kantilta: vapaata jazzia yhtä lailla kuin iskelmämusiikkia, tinkimätöntä rockia tai soul-jammailua. Ja nyt viimeksi kuorolauluakin.
– Nuorena ihmettelin itsekin, miten sama tyyppi voi tykätä Topi Kärjestä, John Coltranesta, Jimi Hendrixistä ja Sibeliuksesta. Lopulta aloin pitää sitä etuna.
Orma uskoo, että laaja tuntemus luo pohjan intuitiolle ja vapaammalle musiikkikäsitykselle.
– Sille, että musiikin elementit eivät olekaan sidoksissa sävellajeihin tai tahtiviivoihin, vaan ne perustuvat sisäistettyihin tunteisiin.
Siitä oli hyvä ponnistaa myös "definitiiviseen rock-yhtyeeseen", Sielun Veljiin, joka perustettiin 1982. Se merkitsi käännekohtaa sekä Ormalle että suomalaiselle rockille.
Nuorena ihmettelin itsekin, miten sama tyyppi voi tykätä Topi Kärjestä, John Coltranesta, Jimi Hendrixistä ja Sibeliuksesta. Lopulta aloin pitää sitä etuna."
- Jukka Orma, rockmuusikko
Sielun Veljet jätti jälkensä
Anja Snellman ei patistanut miestään pelkästään kuorolaulun pariin. Jukka Orma pääsi hänen ansiostaan eroon huumeista kymmenkunta vuotta sitten. Orma on kertonut avoimesti, miten Snellman saneli ota tai jätä -ehdot.
Orma jätti rojut, ja siitä alkoi uusi vaihe elämässä. Sen tuloksena syntyi lopulta myös Orman oppivuodet -albumi, jonka sanoituksissa hän käy läpi sumeita vuosiaan.
Nyt Orma on fyysisesti ja psyykkisesti täydessä vedossa, mutta muistissa on ammottavia aukkoja varsinkin 1990-luvun kohdalla. Niille ei voi enää mitään.
– Yleensä levyt toimivat ikään kuin päiväkirjana, mutta kun niitäkään ei juuri ole, Orma suree.
Pudotus tuli Siekkareiden hajoamisen jälkeen 1990-luvun alussa. Bändi nosti itsekritiikin liian korkealle. Orma tunsi jääneensä työttömäksi, ja huumeet valtasivat tyhjiön.
Se on äärimmäisen hieno tunne, kun vieressä on aina joku, joka osaa laulaa paremmin kuin itse."
– Siekkarit oli hyvä taiteellinen väylä tehdä juuri niitä juttuja, joita halusin. Sain 90-luvulla kyllä paljon aikaiseksi, mutta mikään ei enää kelvannut mulle. Tavallaan vasta uusin soololevy on sen vaiheen loppu.
Siekkarit ja varsinkin sen laulusolisti Ismo Alanko jättivät jälkensä myös esiintymiseen.
– Ismon kanssa esiintyminen oli niin poikkeuksellista, että sen jälkeen oli vaikeaa mennä kenenkään muun kanssa lavalle.
Siekkarit palasi lavoille vielä vuonna 2011. Miltä keikat tuntuivat?
– Hyvältä, Orma hymyilee.
Kuorossa äänen keskellä
Viva Voxissa laulaessaan Jukka Orma nautiskelee, kun saa olla kuoron sisällä, äänen keskellä.
– Se on äärimmäisen hieno tunne, kun vieressä on aina joku, joka osaa laulaa paremmin kuin itse.
Orman mukaan musiikkia ja tekniikkaa on turha liiemmin treenata enää vanhana.
– Treenaaminen suoritetaan ennen 25. ikävuotta. Sen jälkeen pyritään vain pitämään valmiudet olemassa. Joskus viisikymppisenä mulla oli vielä ihan hillitön treenausputki, mutta omaksuminen ei enää ollut samalla tasolla kuin ennen. Nyt keskityn vain sisällön luomiseen ja teen materiaalia.
Nykyinen rock- ja pop-musiikin tarjonta sytyttää Ormaa vain harvoin. Viimeksi hän muistaa innostuneensa d’Angelosta, David Bowien Black Star -levystä ja Aino Vennan konsertista.
Lähinnä sydäntä on Diakonissalaitoksen korvaushoitopotilaiden Gandhi-bändi, jossa Orma soittaa rumpuja.
Sekä tietenkin se kaikkein rakkain.
– Anjan kautta kaikki on saanut uudenlaista sisältöä. Nyt ymmärrän, että ei tarvitse osallistua kaikkeen. Oma työ sujuu jopa keskittyneemmin sivustakatsojana, elämän tarkkailijana.
Viva Vox -kuoro esiintyy Tuomiokirkossa su 20.11. klo 18.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kun Janne Westerlund ei saa nukutuksi, hän tekee biisin
Hyvä elämä AjankohtaistaPlain Ridessa ja Circlessä soittava muusikko julkaisee kolmannen soololevynsä Temppeliaukion kirkossa perjantaina 24.2.