Työuupumukselle alttiita ovat mm. tunnolliset työntekijät, joilla voi olla liiallisia itselle tai työlle asetettuja vaatimuksia. Kuva: Thickstock

Hyvä elämä

Rohkaisu ja kiitos auttavat jaksamaan työssä

Työelämän muutosten, yt-neuvottelujen ja taloudellisesti tiukkojen aikojen kurimuksessa on monen työssäjaksaminen koetuksella.

01.10.2015 15:31
Sirpa Patronen

Työuupumus alkaa usein hitaasti ja huomaamatta. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos on lähes koko ajan väsynyt, tuntee kyynistyvänsä, eikä työ tuota iloa ja kokee, ettei suoriudu enää tehtävistään yhtä hyvin kuin ennen. Nämä ovat nimittäin merkkejä työuupumuksesta.

Jos oireita alkaa huomata itsessään tai työtoverissaan, kannattaa asiaan puuttua heti. Helsingin seurakuntien työnohjaaja, pastori Seija Riekkinen muistuttaa, että varsinkin niiden, joilla on ollut aiemmin lieväasteista uupumusta, pitää olla hereillä jo ensimmäisistä merkeistä alkaen.

”Jos esimerkiksi yöunet muuttuvat katkonaisiksi tai joutuu infektiokierteeseen, on syytä reagoida. Kannattaa pysähtyä ajan kanssa miettimään, tekeekö liikaa töitä. Asiaan kannattaa puuttua mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään”, Riekkinen sanoo.

Asiat kannattaa puhua halki

Asiakastyötä tekevät tunnolliset ihmiset ovat alttiimpia työuupumukselle. Seurakunnissa erityisesti hengellisen työntekijät, joilla ei ole työaikaa, voivat palaa loppuun. Myös muutostilanteet ja konfliktit tai jopa konfliktien välttäminen kuormittavat työssä.

Jos ongelmista ei työpaikalla puhuta, ikävät asiat saattavat Riekkisen mukaan jäädä pinnan alle kytemään tai sitten ne pulpahtavat myöhemmin turhankin voimakkaasti esiin. Jotkut varovat jopa oman mielipiteensä ilmaisemista, jotta ei loukkaisi eri mieltä olevia. Olisikin opittava entistä enemmän siihen, että asiat riitelevät, eivät ihmiset.

”Asiat eivät ratkea, jos niistä ei puhuta. Avoin keskustelu auttaa ehkäisemään ongelmia. Kirkon ydinsanomaan liittyvät anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen ovat erittäin tärkeitä myös työyhteisössä”, Riekkinen kertoo.

Huomio työstä palautumiseen

”Oman työn johtaminen on yksi työuupumista ehkäisevä tekijä. Jos kalenteri on koko ajan täynnä, mistä se kertoo? Silloin kannattaa pysähtyä tarkastelemaan aikataulutustaan, miettiä työn tauotusta ja lomia.”

Jos vaikkapa marraskuussa väsähtää sairasloman partaalle, kannattaa lomapäiviä sijoittaa juuri siihen itselleen kriittisimpään ajankohtaan. Näin saattaa välttää loppuunpalamisen ja saa tauon työhönsä oikeassa kohdassa.

Tee vapaa-ajallasi itsellesi mieluisia asioita."

Myös työstä palautumiseen on kiinnitettävä huomiota. Riekkinen korostaa palautumisen tärkeyttä, hänellä on siihen neljä vinkkiä.

”Ensinnäkin irrottaudu työstä vapaa-ajallasi, lakkaa tekemästä ja ajattelemasta työtä. Toiseksi rentoudu työstä palautumiseksi. Kolmanneksi tee vapaa-ajallasi itsellesi mieluisia asioita. Neljänneksi opettele uusia asioita, se antaa kokemuksen pystyvyydestä”, Riekkinen vinkkaa.

Esimerkiksi matkoilla oppii uusia asioita ihan kuin huomaamatta. Monet toteuttavatkin jo näitä asioita arjessaan tiedostamatta sitä itse. Myös säännöllistä liikuntaa on hyvä muistaa harrastaa, koska se lievittää stressiä.

Jos työyhteisössä on mahdollisuus osallistua työnohjaukseen, on se hyvä paikka, jossa voi pysähtyä pohtimaan omaa jaksamistaan, toimimista työyhteisössä ja omaa tapaa tehdä työtään. Mutta jo uupunut henkilö ei enää työnohjauksesta hyödy, vaan silloin on käännyttävä työterveyshuollon puoleen.

Pidä kiinni työajoista

”Työaika suojelee meitä. Mielestäni noin kahdeksan tuntia päivässä on ihan riittävä määrä työtä. Voi miettiä myös omia arvojaan, ja elää niiden mukaan. Jos vaikkapa pitää perhettään tärkeänä, varmista, ettei työ haukkaa perheelle tarkoitettua yhteistä aikaa, ja perheelle jää riittävästi aikaa. Tee sellaisia tekoja, jotka vastaavat arvojasi.”

Työajattomilla, kuten hengellisen työn tekijöillä, työajan kontrollointi on vaikeampaa. Tällöin pitää itse olla tarkempi, ettei ole koko ajan töissä. Puhelin, sähköposti ja sosiaalinen media saattavat helposti tunkea työasiat myös vapaa-ajalle.

Jätä aikaa hiljentymiselle

”Kaikki tarvitsevat ajoittain hiljentymistä ja rauhaa. Käykää siis lähteellänne. Kannattaa pitää siitä huolta, että aikaa jää myös hiljentymiselle.”

On tärkeää, että tuntee pystyvänsä vaikuttamaan omiin työtehtäviinsä. Toisaalta tunne, ettei pysty vaikuttamaan työtehtäviin, nostaa työuupumisen riskiä. Jos ilo ja nauru alkavat työyhteisöstä kadota, pitää asiaan yrittää vaikuttaa, sillä uupumus voi myös levitä työyhteisössä.

Luo siis hyvää työilmapiiriä, koska se auttaa jaksamaan työssä."

Työyhteisön tuki auttaa ehkäisemään työuupumusta. Jokainen voi vaikuttaa työpaikkansa ilmapiiriin.

”Edistä omaa ja työkavereidesi jaksamista rohkaisulla ja myönteisellä palautteella. Jos et ole tottunut kiittämään työtovereitasi, opettele antamaan työkavereillesi myönteistä palautetta. Luo siis hyvää työilmapiiriä, koska se auttaa jaksamaan työssä”, Riekkinen suosittelee.

Työuupumusta kokee jopa neljännes työntekijöistä

Työuupumuksen oireisiin kannattaa reagoida ajoissa. Työuupumus koskettaa lievässä muodossaan jopa neljännestä työntekijöistä, onneksi vakavaan työuupumukseen sairastuu vain muutama prosentti työntekijöistä.

”Uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto ovat työuupumuksen oireita. Työuupumus ei ole sairaus, mutta siihen liittyy riski sairastua muun muassa masennukseen ja stressiperäisiin somaattisiin sairauksiin", kertoo tutkimusprofessori Marianna Virtanen Työterveyslaitokselta.

Työuupumus myös lisää työkyvyttömyyden riskiä. Työuupumuksen tai burnoutin taustalla on pitkittynyt työstressi, jolloin stressiin puuttumalla voidaan estää tilanteen paheneminen esimerkiksi masennukseksi.

”Vaikka työuupumusta on perinteisesti ajateltu esiintyvän eniten ihmissuhdeammateissa, se voi periaatteessa tulla kenen tahansa kohdalle. Usein on kyseessä motivoituneen työntekijän ja hyvinvoinnin kannalta epäedullisten työolosuhteiden välinen ristiriita”, Virtanen sanoo.

Työuupumukseen johtavia tekijöitä löytyy siis yleensä niin työstä kuin työntekijästäkin. On myös yksilöllisiä tekijöitä, jotka altistavat työuupumukselle, esimerkiksi liialliset itselle tai työlle asetetut vaatimukset ja voimakas velvollisuudentunto sekä heikot selviytymiskeinot stressitilanteessa. Virtasen mukaan lieväasteista työuupumusta potee vajaa neljännes työntekijöistä ja vakava-asteista 2–3 prosenttia.

Työuupumus kertoo työtilanteesta. Sairausluokituksessa sitä ei esiinny, niinpä mahdollinen sairasloma myönnetään työntekijälle esimerkiksi masennuksen takia. Sairausluokituksessa, joka on kansainvälinen ja perustuu sovittuihin käytäntöihin, diagnostiikka perustuu oireisiin ja kliiniseen tutkimukseen, jolloin taustalla olevia syitä voi olla useita.

”Masennus on joukko oireita, jotka ovat kestäneet riittävän pitkään. Masennusdiagnoosin taustalla voi olla useita syitä, työ, yksityiselämän kriisi, menetys ja niin edelleen”, Virtanen tarkentaa.

Myös Virtanen muistuttaa, ettei itsetuntoa kannata rakentaa kokonaan työn varaan.

”On hyvä olla innostavaa tekemistä ja harrastuksia myös työn ulkopuolella, ja ihmissuhteista kannattaa pitää huolta. Silloin elämä kantaa, vaikka työssä tai työelämässä tulisi vaikeuksia”, Virtanen kertoo.

Lue lisää: Terveyskirjasto ja Työterveyslaitos