Rohkeasti kellariin
Isovanhempieni Vallilan talon kellari oli pelottava ja siellä haisi kummalliselta. Mutta kun käsi oli saanut tiukan otteen isoisän kädestä, pystyin voittaman pelkoni ja laskeutumaan hämäriä portaita alas seikkailuun. Kaareutuvat portaat paljastivat askel askelelta kellarin pohjakerroksen sokkeloita ja pimeään päättyviä käytäviä. Isoisän kanssa uskalsin.
Sanasta tuomio on vaikea pitää. Se ei ole meille kristitylle kuitenkaan ahdistava asia, sillä olemme selvinneet siitä jo. Meidät on kyllä todettu oikeudenmukaisesti syyllisiksi, siinä missä on ollut aihetta, mutta sitten meidät on vapautettu totaalisesti rangaistuksesta. Se on jo kärsitty. Toinen on mennyt raastupaan puolestamme ja ilmoittautunut vapaaehtoisesti kärsimään sinulle ja minulle kuuluvan rangaistuksen.
Paavali selvittää: ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” Ja Jeesus itse sanoi: “Minä en tuomitse ketään.” Ja vielä: “En minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.”
Kun kaikki väärä minussa on jo nähty ja paljastettu, ei ole enää mitään hätää. Voin kaikessa rauhassa panna käteni armahtajan käteen ja laskeutua elämänvalheitteni kellariin ja alkaa pelotta selvittää hämärän kätköistä paljastuvia asioita. Voin kantaa ne päivänvaloon ja tehdä niistä jotakin hyödyllistä, jopa kiehtovaa.
Jaa tämä artikkeli: