Rohkeasti sairaita
Yksi yhteinen piirre löytyy Älä alistu -kampanjan puolustajista ja vastustajista. He katsovat asiaa ylhäältä, oman eheyden illuusiosta käsin. He sulkevat silmänsä ja unohtavat omat neuroosinsa. Vai juuri siksikö ottavat kantaa, että unohtaisivat hetkeksi?
Puolustajat kertovat, miten joidenkin pitäisi eheytyä jostakin. Entä heidän itsensä eheytyminen? Ovatko he eheytyneet kaikista menneisyytensä traumoista? Samaan kuoppaan lankeavat kampanjan vastustajat. He tekevät monista asioista normaaleja pitääkseen itsensä terveen ihmisen papereissa.
Kuka hyvänsä meistä, traumoja saaneista, kunnollisuuden vankilaan joutuneista tai julkikurjimuksista puolustaa omaa tilaansa.
”Ole rohkeasti itsesi” -huuto kaikuu. Huh helpotus. Mutta kuka oikeastaan olen? Mikä minussa on menneisyyteni pakkoja tai yritystä olla toisin? Itseä ei löydy tekemällä kaikesta normaalia tai poistamalla tautiluokituksista.
Ihminen, jonka jokin osa-alue on jäänyt pelon kahleisiin, on ottanut jonkin korvikkeen alkuperäisen tarpeen tilalle ja treenannut siitä salonkikelpoisen. Niin kauan kuin jaksaa näytellä, saattaa pelittää.
Entäpä jos kauniit ja rohkeat -pelleilyn sijaan ollaan rohkeasti sairaita ja yritetään elää ihmisiksi? Katso, miten sairas olen, mutta yritetään.
Taistellaan kiusauksiamme ja neuroosejamme vastaan, jotta edes jotenkin pystyisimme elämään tässä sairaassa maailmassa.
Veijo Vuorio
Jaa tämä artikkeli: