– Jalkapallo on muutakin kuin jalkapalloa. Se on teatteria ja taidetta, Shefki Kuqi kuvailee rakastamaansa lajia. Kuva: Hans v. Schantz

Rohkeus ja rakkaus lajiin veivät Shefki Kuqin huipulle

Entisestä pelaajasta on tullut vaativa valmentaja.

• 22.02.2016 10:40
• Ulla-Maija Vilmi

Jalkapalloseura PK35-Vantaan edustusjoukkueet menestyivät viime kaudella. Naisten joukkue voitti Suomen mestaruuden ja miesten joukkue nousi Veikkausliigaan.

Menestyksensä ansiosta joukkueet nimettiin Vuoden vantaalaiseksi urheilijaksi 2015. Lisäksi miesten joukkueen päävalmentaja Shefki Kuqi oli nostettu ehdolle Vuoden vantaalaiseksi.

Oman pelaajauransa päättyessä Shefki Kuqi halusi jatkaa jalkapallon parissa ja mahdollisimman lähellä pelaamista.

– Minua on pyydetty pelaaja-agentiksi, mutta se ei ole minun paikkani. Rakastan jalkapalloa. Jalkapallo on maailman suurin urheilulaji. Jalkapallo on minulla verissä. Olin suvun ensimmäinen jalkapalloammattilainen.

Shefki Kuqi muutti vuoden 1989 loppupuolella perheensä kanssa Suomeen entisestä Jugoslaviasta, nykyisen Kosovon alueelta. 12-vuotiasta oli vastassa erilainen kulttuuri ja maisema.

– Kosovossakin on talvi ja lunta, mutta talvi ei ole siellä niin pitkä kuin Suomessa eikä siellä ole yli 20 asteen pakkasia. Vaikka sain tukiopetusta, oli tavallisessa luokassa aluksi vaikeaa. En ymmärtänyt yhtään, mitä opettaja selitti.

Perhe asui Mikkelissä ja välillä Kangasniemellä.

– Olimme siellä ensimmäisiä ulkomaalaisia. Koulussa tuli pari kertaa ongelmia vain siksi, että olin ulkomaalainen, vaikken tehnyt mitään. Olin nuori ja minun oli vaikea ymmärtää sitä. Nykyään, kun ulkomailta tulleita on enemmän, on lasten ja koulun maailma varmaan ihan toinen.
 

Aina ei voi onnistua

Jalkapalloharrastus vei Shefki Kuqin mikkeliläisiin jalkapalloseuroihin. Kun aikuisten joukkueessa pelaaminen tarkoitti kaksia harjoituksia päivässä, hän jätti opiskelun ja keskittyi jalkapalloon. 1990-luvun lopulla Kuqi pelasi Helsingissä ja HJK:ssa.

– Siihen aikaan joukkueessa pelasi monia kovia nimiä, kuten Aki Riihilahti ja Mikael Forssell. Joukkue oli ylivoimainen Suomessa.

Kuqille HJK:sta tuli ponnahduslauta Suomen maajoukkueeseen ja ammattilaispelaajaksi Englantiin.

Hänen mukaansa suomalainen jalkapallo ei ole 2000-luvulla ollut yhtä korkeatasoista kuin juuri sitä ennen. Tosin aivan viime aikoina hän on ollut havaitsevinaan kehittymisen merkkejä.
 

Englannissa ja Skotlannissa Shefki Kuqi pelasi ammattilaisena yhteensä 13 vuotta. Hän pelasi monissa seuroissa, ja kesken kaudenkin hän saattoi olla lainassa toisessa seurassa.

– Englannissa kilpailu on kovaa. Ei vain joukkueiden vaan myös pelaajien välillä. Vieressä odottaa muutama kaveri, että pääsisi sinun ohitsesi pelaamaan kentälle.

– Jos kävi niin, että jouduin istumaan vaihtopenkillä tai katsomossa pelin tai kaksi, menin juttelemaan managerin kanssa, mitä olisi tehtävissä. Minähän halusin nimenomaan pelata. Toisessa seurassa lainassa oleminen tarkoitti lisää peliaikaa.

Suomesta käsin voi olla vaikea ymmärtää, millaisia jalkapallofaneja englantilaiset ovat. Ottelussa he kannustavat rajusti ja vaativat kohtuuttomia. Suosikkipelaajat eivät jää huomiotta kaupungilla ja ravintoloissa.

Huipputasolla pelaaminen on monella lailla vaativaa.

– Kukaan ei voi onnistua joka pelissä. Tai ehkä joku Messi tai Ronaldo tekee sen. Englannin liigassa pelejä on niin paljon, ettei epäonnistumisiin ole vara takertua. Menneen pelin voi nähdä vaiheena, joka mahdollistaa seuraavan pelin. Henkinen vahvuuteni on auttanut minua.

Kuqi on ollut pelirooliltaan hyökkääjä.

– En ole taitavin pelaaja, mutta olen pyrkinyt käyttämään omia vahvuuksiani. Olen voimakas ja rohkea. Olin valmis laittamaan pääni paikkaan, johon joku toinen ei olisi laittanut jalkaakaan.

– Olen joka joukkueessani ollut fyysisesti parhaimpia. Olen pyrkinyt pelaamaan yksinkertaisesti, en niin, että kuljettaisin palloa kolmen neljän pelaajan ohi.
 

Kosovo kasvatti vahvaksi

Pelaajana ja valmentajana Shefki Kuqi sanoo olevansa vaativa, energinen ja periksiantamaton.

– Haluan tehdä työni hyvin, ja haluan voittaa. Pelaajat ovat ominaisuuksiltaan erilaisia. Halu ja tahto ratkaisevat, mitä heistä tulee.

Kuqin mukaan hänen henkistä puoltaan on vahvistanut se, mitä hän on kuullut Kosovon tapahtumista sukulaisiltaan ja läheisiltään. Hänen vaimonsakin eli läpi Kosovon kauhujen ajat. Hän tulee kylästä, jossa surmattiin yli 100 ihmistä.

Pariskunta on elänyt yhdessä vuodesta 2005, ja heillä on 3- ja 5-vuotiaat tyttäret.

– On pettymys, etten pysty antamaan heille aikaani niin paljon kuin he ansaitsisivat. Peliurani aikana kuvittelin, että sen jälkeen voisin olla enemmän ystävieni ja perheeni kanssa. Valmentajan päivät ovat kuitenkin olleet pitkiä.
 

Etenkin viimeisinä pelivuosinaan Kuqi kertoo katsoneensa valmentajia tarkemmin.

– Urani aikana minulla on ollut hyviä ja huonoja, hiljaisia ja aggressiivisia valmentajia. Jokaisen on toimittava itselleen luontuvalla tavalla. Suomessa minut yllätti tietty herkkähipiäisyys. Treeneissä tulee tönimisiä ja potkimisia tai valmentaja huutaa ja vaatii. Ne otetaan henkilökohtaisesti, toisin kuin muualla.

Valmentajan hommat Kuqi aloitti kaksi vuotta sitten FC Hongassa.

– En pystynyt tekemään joukkueessa paljon, mutta joukkue onnistui säilyttämään sarjapaikkansa. Taloudelliset vaikeudet johtivat seuran konkurssiin.
 

Jalkapallo on myös teatteria

PK-35 Vantaan valmentajaksi Kuqi ryhtyi vuosi sitten. Vuoteen sisältyi vaikeuksia, mutta palkat saatiin maksettua ja sopimukset pidettyä.

Tärkeää oli onnistuminen: joukkue nousi Veikkausliigaan. Marraskuussa Kuqista tuli myös yksi seuran kolmesta pääomistajasta. Voisitko siis joutua tilanteeseen, jossa omistajana annat kenkää itsellesi valmentajana?

– Jos alkaa mennä huonosti, olen itse ensimmäinen, joka huomaa sen. Kenenkään ei tarvitse tulla sanomaan sitä.

Päävalmentaja on sitä mieltä, että joukkueella on Myyrmäen jalkapallohallissa ja stadionilla loistavat olosuhteet harjoitella ja pelata. Sitä, että joukkueella on kuntovalmentaja ja fysioterapeutti, hän pitää lottovoittona.

– Uusi vuosi on aloitettu puhtaalta pöydältä. Joukkue on nyt sellainen kuin miksi olen sen tehnyt. Siinä on niin pelillisiltä kuin ulkoisilta ominaisuuksiltaan erilaisia pelaajia. On lyhyttä ja pitkää, vahvaa ja hoikkaa. Joitakin ei edes arvaisi jalkapalloilijoiksi.

Valmentaja kertoo halunneensa tehdä joukkueesta sillä tavalla seksikkään, että katsojilla on pelin lisäksi myös muuta nähtävää.

– Jalkapallo on muutakin kuin jalkapalloa. Se on teatteria ja taidetta ja tarjoaa elämyksiä. Aloituskokoonpanomme on niin hyvä, että sillä on mahdollisuuksia missä tahansa ottelussa. Riskinä ovat loukkaantumiset, koska joukkue on pieni.