Rohkeutta rooleista
Apulaiskaupunginjohtaja Heidi Nygren selätti arkuuden teatterikerhossa.
Keravalaisen koulun seinällä oli lappu, jossa kerrottiin pian alkavasta teatterikerhosta. Heidi Nygren tiesi, että se oli hänen juttunsa.
– Olin tuolloin ehkä 13–14-vuotias. Sitä ennen olin esittänyt erilaisia rooleja vain kotona, esiintynyt äidille ja isälle.
Kulttuuriharrastukset kuten kirjallisuus ja teatteri kiinnostivat ujoa ja arkaa tyttöä. Nuo ominaisuudet tosin karisivat teatteriharrastuksen parissa ja siitä Heidi Nygren kiittää teatterikerhon ohjaajaa Carita Rindelliä, joka jaksoi aina uskoa nuorten kykyihin ja kannustaa.
– Teatteri tarjosi minulle väylän olla välillä jotakin muuta kuin olen, Nygren kuvailee.
Näytön paikka teatterikerholaiselle tuli jo ensimmäisenä vuonna kun ohjaaja keksi pyytää häntä päärooliin kesäteatteriin.
– Aluksi ajattelin, että ei ikinä! Sitten Carita sanoi, että tiedätkö, ei ole olemassa huonoja näyttelijöitä, on vain huonoja ohjaajia.
Teatterikerhossa harjoiteltiin paljon improvisaatiota, mutta tehtiin myös omia näytelmiä. Näyttelemisen lisäksi Heidi Nygren pääsi kirjoittamaan ja ohjaamaan.
– Koskaan harrastus ei liittynyt siihen, että olisi ollut tarve olla esillä tai mihinkään julkisuushakuisuuteen, vaan siihen, että haluttiin tehdä teatteria.
Harrastuksen kautta hän löysi myös ystäviä. Nygren ei koe olleensa nuorena epäsosiaalinen, mutta hengenheimolaisten löytäminen oli vaikeaa.
– Olihan se sellaista siihen aikaan, että Keravalla teatteria harrastivat kaikki ”kummalliset tyypit”.
Lukion jälkeen Heidi Nygren vietti vuoden Lahden kansanopistossa opiskelemassa teatterialaa. Silloin alkoi tuntua siltä, ettei näyttelijän työ kuitenkaan ole häntä varten. Hän pyrki teatterikouluun opiskelemaan dramaturgiaa ja ohjausta, eikä päässyt, vaikka lähellä oli. Lopulta Nygren haki ja pääsi yliopistoon ja valmistui kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.
Heidi Nygren on tehnyt monenlaista työtä ja on nyt asukaspalveluiden vs. apulaiskaupunginjohtajana Vantaalla. Se tarkoittaa sitä, että hänelle kuuluvat esimerkiksi työllisyyteen, osallisuuteen ja demokratiaan liittyvät asiat.
– Saan olla nykyisessä työssänikin luova, se on välttämätöntä. Parhaillaan kehitän esimerkiksi uutta konseptia ruoka-avun järjestämiseksi Vantaalla. On keksittävä, miten kehitetään unelman ympärille puitteet, rahoitus, yhteistyökumppanit ja niin edelleen.
Joskus eteen tulee tilanteita, jolloin on otettava tietty rooli, noustava puhujapönttöön vähän enemmän apulaiskaupunginjohtajana kuin omana itsenään.
Teatteriharrastus on säilynyt, mutta muuttanut muotoaan. Nykyään Heidi Nygren seuraa teatterimaailman tapahtumia sivusta ja istuu usein katsomossa.
– Hurmioidun yhä esityksistä helposti, hän kertoo.
Lavalle palaaminenkaan ei ole poissuljettua.
– Viimeksi olen näytellyt joitakin vuosia sitten lapseni päiväkodin näytelmässä. Sen jälkeen kun esitin näytelmän pahista, jotkut lapset alkoivat pelätä minua.
Jaa tämä artikkeli: