Juha Riikonen on tottunut tekemään remonttihommia.
Ruoka-apua ja nikkarointia
Vapaaehtoistyö on antanut Juha Riikoselle sisältöä elämään.
Juha Riikoselle, 41, ajatus vapaaehtoistyöhön ryhtymisestä syntyi saunassa.
Nelisen vuotta sitten hän istui lauteilla naapurinsa Jari Ilmosen kanssa. Miehet asuivat tuolloin samassa rapussa ja heillä oli tapana jutella lenkkisaunavuorolla niitä näitä.
Juha tiesi Jarin olevan Ruoka-avun perustaja ja toiminnanjohtaja, ja päätti kysyä tältä, olisiko siellä tarvetta vapaaehtoistyöntekijälle. Töitä löytyi.
— Olen itse saanut kirkolta apua silloin, kun minulla ei ole ollut rahaa ostaa sapuskaa. Ajattelin, että nyt voisin vastavuoroisesti auttaa muita, Juha kertoo.
Kauhan varressa
Ensimmäinen vapaaehtoistyön pesti Juhalle löytyi Korson kirkolta, jossa järjestetään keskiviikkoisin kaikille avoin ilmainen ruokailu. Juha aloitti työt keittiössä soppakauhan varressa.
— Olen kymmenvuotiaasta saakka tehnyt itse ruuat itselleni. Lisäksi minulla on työkokemusta ravintolan keittiöstä.
— Kotonakin keittiö on minun valtakuntaani. Laitan kaikki ruuat perheelle, Juha kertoo.
Pian hän siirtyi auttamaan myös Ruoka-avun Simonkallion toimipisteeseen, josta toiminta myöhemmin siirtyi Koivukylän keskustaan. Simonkylässä hän jakoi ruokaa tarvitseville, lajitteli elintarvikkeita ja oli mukana keräämässä ruokaa lahjoittajilta. Kun Myyrmäkeen avattiin Ruoka-avun toimipiste, Juha oli sielläkin aluksi auttamassa.
— Noissa hommissa näki, kuinka valtava työmäärä vaaditaan, jotta saadaan jaettua ruokaa sitä tarvitseville.
Vapaaehtoistyön kautta löytyi ystäviä
Vapaaehtoistyön kautta Juha on myös löytänyt uusia ystäviä.
— Sain Ruoka-avun kautta kaksi hyvää ystävää, joiden kanssa pidän yhteyttä. Lisäksi on tullut paljon puolituttuja.
Ennen sairaseläkkeelle jäämistään Juha työskenteli huoltomiehenä. Hänellä on todettu epilepsia ja laaja-alainen paniikkihäiriö.
— Epilepsian vuoksi en voi työskennellä yksin keittiössä kuumien kattiloiden kanssa, mutta pystyn tekemään töitä porukassa.
Juha on kertonut reilusti epilepsiastaan ja paniikkihäiriöstään, eikä kukaan ole katsonut vinoon. Päinvastoin, asiaan on suhtauduttu hienosti. Hänelle itselleen on ollut helpotus, kun muut tietävät, mistä esimerkiksi käsien tärinä johtuu.
— Paniikkihäiriön kanssa ei opi elämään, mutta sen oppii hyväksymään. Tilanteeni on nyt hyvä. En koe olevani sairas. Minulla on vain tällainen rajoite, hän sanoo.
Ruoka-avun vapaaehtoisena Juha ei ole ollut viime syksyn jälkeen.
— Tehtäviin otettiin pitkäaikaistyöttömiä. Mutta Koivukylän toimipisteessä käyn välillä asiakkaana hakemassa ruokaa ja moikkaamassa vanhoja kavereita.
"En osaa olla jouten"
Nyt Juha on ilmoittautunut Suurella Sydämellä -kampanjaan vapaaehtoiseksi erilaisiin nikkarointihommiin.
— Melkein mikä tahansa nikkarointi onnistuu. Olen remontoinut monta asuntoa, hän sanoo.
Vapaaehtoishommiin Juha osallistuisi mielellään kolmisen kertaa viikossa. Ne antavat mielekästä sisältöä elämään.
— En oikein osaa olla joutenkaan, hän toteaa.
Juha suosittelee vapaaehtoistöitä kaikille, jotka vain kynnelle kykenevät.
— Kannattaa edes kokeilla. Jokaiselle löytyy varmasti joku sopiva homma.
Suurella Sydämellä -vapaaehtoiseksi voi ilmoittautua osoitteessa vantaa.suurellasydamella.fi.
Jaa tämä artikkeli: