Ruokaa pienimmille
Voisiko maailman pelastaa auttamalla pienimmistä pienimpiä ja haavoittuvaisimmista haavoittuvaisimpia? Jeesus uskoi niin, ja niin uskoo myös intialais-saksalainen tutkijaryhmä, joka parhaillaan seilaa eteläisellä pallonpuoliskolla Lohafex-työristeilyllä.
Planktoniksi kutsutaan yleensä mikroskooppisen pieniä eliöitä, jotka elävät vapaassa vedessä. Ne liikkuvat sinne, minne virrat niitä kuljettavat. Planktoniin kuuluu bakteereja, kasveja, pieniä eläimiä sekä isompien eläinten toukkia.
Pikkuriikkisistä levistä rakentuva kasviplankton on mykistävä osoitus maailman luojan nerokkuudesta. Kasviplankton imee itseensä auringon energiaa ja yhteyttää sen kemialliseksi energiaksi. Näin kaikki, mikä meressä elää, voi nauttia auringosta.
Planktonia tarvitsemme myös me, jotka elämme maan päällä. Kasviplankton nimittäin puhkuu ilmakehään happea.
Ikävä kyllä planktonin määrä on vähentynyt hälyttävästi maailman merillä. Tutkijat eivät ole varmoja, mistä tämä johtuu, mutta he epäilevät meriveden lämpenemistä.
Kasviplankton pitää raudasta ja lisääntyy nopeasti voidessaan herkutella sillä. Siksi Etelä-Afrikasta kohti Chileä matkaava Polastern-laiva ruokkii planktonia rautajauheella. Meri pannaan kukkimaan 300 neliökilometrin matkalla.
Lohafexin tiedemiehet yrittävät samalla selvittää, voisiko kasvihuoneilmiöstä saada otteen tällä "meren hedelmöittämisellä". Vai voiko planktonin dramaattisella lisääntymisellä olla negatiivisiakin vaikutuksia?
Toiveissa on, että kasviplanktonin lisääntyminen innostaisi myös eläinplanktonia lisääntymään. Eläinplankton kun syö kasviplanktonia, ja on itse puolestaan ruokaa monille suuremmille eläimille. Jopa luomakunnan suurin otus, sinivalas, syö eläinplanktonia.
Jaa tämä artikkeli: