Joyzina Afrem, 2-vuotias Lemi ja Lawrence Waja lähtevät joulunpyhinä Mikkeliin, jossa eri puolilla Suomea asuvat sudanilaiset kristityt kokoontuvat tänä vuonna.
Ruokaa, seuraa ja puunattu koti
Sudanilaisessa ja suomalaisessa joulunvietossa on paljon samaa.
Joulunaika Lawrence Wajan, hänen vaimonsa Joyzina Afremin ja heidän poikansa Lemin kotona Korson Mikkolassa on yhtä juhlaa. Muutama päivä ennen joulua Lemi täyttää kaksi vuotta. Sen jälkeen juhlitaan joulua useita päiviä muiden sudanilaisten kristittyjen kanssa.
Vaikka Suomi ja Sudan ovat kaukana toisistaan, joulunviettotavat entisessä ja nykyisessä kotimaassa muistuttavat toisiaan. Joulutunnelma syntyy jouluevankeliumista, yhdessäolosta, laulusta, hyvästä ruuasta, puhtaasta kodista, siisteistä vaatteista — ja rauhasta.
Paikkansa löytäneet
Lawrence ja Joyzina ovat kotoisin Etelä-Sudanista, jossa asuu suurin osaa maan kristityistä. Suomeen he ovat tulleet pakolaisina Sudanissa käydyn sisällissodan vuoksi. Joyzina saapui kymmenen vuotta sitten Ouluun Egyptin kautta. Lawrence tuli Kuopioon viisi vuotta sitten oltuaan ensin pakolaisena Libanonissa. Vantaalla he ovat asuneet muutaman vuoden.
Lawrence ja Joyzina ovat löytäneet paikkansa Suomesta. Lawrence opiskelee viimeistä vuotta Järvenpään diakonia-ammattikorkeakoulussa sosionomiksi. Joyzina työskentelee lähihoitajana vanhainkodissa. Lawrence pitää myös arabiankielistä raamattupiiriä Vantaalla ja oli ehdolla seurakuntavaaleissa.
— Vaikka en päässyt läpi, se oli ihan hauska kokemus. Ehkä ensi kerralla sitten, hän kertoo.
Vilkas ja hyväntuulinen Lemi-poika on hoidossa päiväkodissa ja tarinoi vieraalle innokkaasti.
— Lemi puhuu nyt ihan omaa kieltään. Tuo ei ole suomea eikä arabiaa, Lawrence selventää.
Bussilla yhteiseen juhlaan
Monet Suomessa asuvat sudanilaiset kristityt pitävät toisiinsa tiiviisti yhteyttä.
— Meillä on sellainen tapa, että sudanilaiset Helsingistä, Vantaalta, Espoosta, Jyväskylästä, Kotkasta ja Mikkelistä kokoontuvat jouluna yhteen. Viime vuonna olimme Vantaalla, tänä vuonna kaikki menevät Mikkeliin. Meillä on sinne yhteinen bussikuljetus, Lawrence kertoo.
Jouluaattoa ja joulupäivää juhlitaan pienimuotoisemmin. Aattona sudanilaiset käyvät omassa kotikirkossaan, oli se sitten katolinen, luterilainen tai helluntailainen.
Tapaninpäivänä hiljentyminen vaihtuu juhlaksi. Silloin nautitaan hyvästä ruuasta ja toisten seurasta. Lapsille on pyhäkoulu. Pöytään katetaan sudanilaista ruokaa, jotakin suolaista ja jotakin makeaa. Varsinaisia jouluruokia sudanilaisessa kulttuurissa ei ole, vaan ruuat ovat sellaisia, joita syödään muutenkin.
— Yhteisessä joulujuhlassa naiset saavat päättää, mitä syödään. Miehet tekevät usein salaattia tai laittavat leivän pöytään, Joyzina kertoo.
Hyvän ruuan lisäksi tärkeää on musiikki. Sudanilaiset laulavat yhdessä arabiaksi, englanniksi ja suomeksi.
— Tykkään suomalaisista joululauluista. Esimerkiksi Maa on niin kaunis on hyvä, Joyzina sanoo.
Vaatteet ja hiukset ojennuksessa
Joulukuinen maisema Mikkolassa on kylmä, pimeä ja luminen. Sudanissakin on tähän aikaa vuodesta viileä, mutta sudanilaisella mittakaavalla, mikä tarkoittaa noin 12–15 astetta lämmintä. Jouluvalmistelut ovat silti samanlaisia siellä ja täällä.
— Koti pitää olla siisti jouluna, joten kaikki paikat siivotaan. Koristeitakin voi laittaa, Lawrence kuvailee.
Lawrence ja Joyzina koristelisivat mieluusti myös Mikkolan kotiaan, mutta sille on pieni este.
— Ei mene kuin hetki ja kaikki on sekaisin, kun Lemi haluaa koskea koristeisiin, Lawrence kertoo ja katsoo poikaansa, joka on juuri kumonnut lelulaatikon sisällön pitkin lattiaa.
Varsinainen joulujuhla alkaa Sudanissa aaton ja joulupäivän välisenä yönä. Kirkot täyttyvät ihmisistä. Kaikki ovat pukeutuneet parhaimpiinsa.
— Naiset ja tytöt saavat laittaa meikkiä ja hiustenkin pitää olla hienosti, Joyzina lisää.
Kuten muuallakin maailmassa, lapsille joulu on hauskaa aikaa.
— Lapset saavat silloin mennä toisten kotiin vieraisille ja heille tarjotaan jotakin hyvää, vaikka keksejä ja jotakin juomista, Lawrence kertoo.
Myös lahjoja saadaan ja annetaan. Jotkut antavat toisilleen rahaa, myös vaatteet ovat suosittuja lahjoja.
— Korttejakin ihmiset antavat. Niihin jokaisella on varaa, vaikka lahjaan ei olisikaan, Lawrence toteaa.
Äidin kakkuja ikävä
Joyzina ja Lawrence ovat kumpikin kotoisin suuresta perheestä. Lawrencen lapsuudenperheessä oli yhdeksän lasta, joista suurin osa asuu yhä Etelä-Sudanissa. Yksi sisar on muuttanut Yhdysvaltoihin. Joyzinan vanhemmat ja neljä sisarusta asuvat Espoossa.
Juhlapyhät vievät ajatukset Sudanissa oleviin ystäviin ja sukulaisiin.
— Ikävä tulee, erityisesti äitiä ja äidin tekemiä kakkuja ja kaikkia muita herkkuja, Lawrence myöntää.
Juuri nyt Etelä-Sudanissa eletään erityisen jännittävää aikaa, sillä tammikuussa maassa käydään vaalit, jossa äänestetään Etelä-Sudan itsenäistymisestä. Lawrence pitää yhteyttä sukulaisiinsa internetin kautta.
— Nyt siellä on ollut ihan rauhallista, mutta välillä on ollut vaikeaa. Rukoilen, ettei sotaa enää olisi ja että vaalit menisivät hyvin, mutta kaikki on Jumalan käsissä. Perheenikin sanoo aina, että kaikki on ihan kunnossa, mutta rukoilkaa meidän puolestamme.
Lisää väkeä kirkkoon
Kristittyjä sudanilaisia eri puolilta Suomea kokoavan suuren joulujuhlan jälkeen väki palaa kotiseuduilleen. Ennen vuodenvaihdetta kyläillään ystävien luona. Tänä vuonna Joyzinallakin on enemmän aikaa olla perheen ja ystävien kanssa, sillä hän on joulunpyhät vapaalla.
— Viime vuonna olin töissä vanhainkodissa. Meillä on työpaikalla sellainen käytäntö, että jos on ollut edellisvuonna jouluna töissä, seuraavana jouluna on vapaata, hän kertoo.
Sudanilaisesta joulunvietossa ei ole sellaisia asioita, jotka Joyzina ja Lawrence haluaisivat siirtää Suomeen, sillä tavat ovat melko samankaltaisia. Yksi muu toive Lawrencelle tulee kuitenkin mieleen.
— Jouluna kirkot ovat täynnä. Mutta tavallisessa suomalaisessa jumalanpalveluksessa kirkot ovat melkein tyhjiä, ja se on harmi. Toivon, että ihmiset tulisivat kirkkoon muutenkin, Lawrence sanoo.
Jaa tämä artikkeli: