Ruotsalaistyttöjen matka juurille Iraniin
Marjaneh Bakhtiari: Toista maata. Otava 2010.
Romaanin Toista maata siskokset 16-vuotias Parisa ja 13-vuotias Baran ovat tottuneet siihen, ettei heidän perheensä vastaa stereotypioita.
Tyttöjen vanhemmat ovat maahanmuuttajia Iranista, mutta he asuvat mukavassa omakotitalossa Malmössä. Isällä on hyvä työ yliopistolla ja kodin siivouksesta vastaa bosnialainen siivooja, ei suinkaan perheen äiti. Kaiken huipuksi isä Mehrad on sitä mieltä, että maahanmuuttajien ongelmat ovat heidän itsensä aiheuttamia.
Vanhempiensa kauhuksi Parisa saa päähänsä, että hän haluaa matkustaa Iraniin tutustuakseen juuriinsa ja ottaakseen valokuvia kouluprojektiin. Alkuvastustelun jälkeen Parisa saa luvan lähteä, mutta mukaan pakotetaan pelokas pikkusisko, joka on viranomaisten pelossa hunnuttamassa itseään jo lentomatkalla.
Perillä siskoksia odottaa toisenlainen Iran kuin he odottivat. Täti asuu hulppeassa talossa ja serkkutyttö Negar, jota siskokset kutsuvat salaa The Bitchiksi, on merkkivaatteissa bilettävä ja räppiä kuunteleva nuori nainen. Hän näyttäisi Ruotsin-serkuille mieluummin lumilautailevia tyttöjä ja Teheranin yöelämää kuin ahdasmielisyyttä ja köyhyyttä.
Parin viikon matka herättää lukijassa paljon ajatuksia. Kuka oikeastaan on ennakkoluuloinen ja olisivatko perheen asiat sittenkään huonommin, jos vanhemmat olisivat jääneet Iraniin?
Iranissa syntyneen, mutta Ruotsissa pitkään asuneen Marjaneh Bakhtiarin romaanissa parasta antia ovat lennokas kieli ja kulttuurierojen kuvaus. Lukijan on kuitenkin välillä vaikea pysyä mukana yli 600-sivuisessa tarinassa, joka vilisee hämärään rooliin jääviä sivuhenkilöitä.
Jaa tämä artikkeli: