Nykyään paiseruttoa hoidetaan antibiooteilla.
Rutto vei joka toisen
Ripusta kaulaasi hyväntuoksuinen yrttipussi. Polta sisällä ja ulkona katajanoksia. Pysy mahdollisimman paljon kotona, äläkä päästä ylimääräisiä sisään.
Jos vieraista pelätyin kuitenkin onnistuu livahtamaan kotiisi, piirrä ulko-oveesi musta risti ja naulaa ikkunat kiinni. Vain yhden saat jättää auki, jotta sairaanvartija voi tuoda perheellesi lääkkeitä ja ruokaa.
300 vuotta sitten Suomeen rantautui vieras, jota kukaan ei kaivannut. Se salamatkusti laivalla Helsinkiin Liivinmaalta vuonna 1710. Eikä se lähtenyt minnekään, ennen kuin oli surmannut miltei puolet Helsingin asukkaista ja jatkanut tihutöitään sisämaassa.
Paiseruton ensi merkki oli paise kainalossa tai nivusissa. Jos paiseita ei heti ehditty tai osattu hoitaa, rutto yleensä levisi verenkiertoon. Silloin potilas menehtyi sisäiseen verenvuotoon 4–8 päivässä.
Aikalaiset yrittivät suojautua taudilta tuoksuin, koska arvelivat sen leviävän pahanhajuista ilmaa pitkin. Tosiasiassa sitä levittivät kirput, ja kirppuja nykyisellä pääkaupunkiseudulla riitti. Ruotsin kuningaskunta, johon Suomikin tuolloin kuului, kävi suurta Pohjan sotaa. Asukkaat jakoivat ahtaat asumuksensa niin sotilaiden kuin sodan pakolaistenkin kanssa.
On inhimillistä itsesuojelua ajatella, että kehitysmaiden sodat ja epidemiat ovat kaukana. Jos itsesuojelu kuitenkin uhkaa lipsahtaa välinpitämättömyyden puolelle, voi olla hyvä hiljentyä hetkeksi siihen, mitä tapahtui kotinurkilla 300 vuotta sitten.
Ehkäpä juuri sinun esiäitisi tai -isäsi sai asianmukaista hoitoa ja selviytyi paiserutosta. Tai ehkäpä hyvä lähimmäinen tarjosi hänelle henkensä uhallakin väliaikaisen majapaikan ja esivanhempasi välttyi taudilta. Sillä jos näin ei olisi käynyt, ei sinuakaan kenties olisi olemassa.
Jaa tämä artikkeli: