Säästämmekö kirkon hengiltä?
On oikeus ja kohtuus että myös Vantaan ruotsinkieliselle seurakunnalle suodaan oma seurakuntatalo.
Seurakuntalaisemme ovat odottaneet vuosikymmeniä seurakuntataloa, joka vahvistaisi jäsenyyttämme, innostaisi vapaaehtoisia tulemaan mukaan toimintaan ja olisi lähellä lapsiamme ja nuoriamme. Monet luottamushenkilöt ovat monen vuoden ajan luvanneet meille Larsgårdenia, mutta valitettavasti lupaukset ovat unohtuneet, kun on tullut aika tehdä päätöksiä.
Vaikka seurakuntamme on pieni, toivomme, että olisimme tasavertainen ja tervetullut yhteisömme jäsen. Kaikilla muilla Vantaan seurakunnilla on omat seurakuntatalot ja ne on rakennettu paikkoihin, joissa tilat palvelevat toimintaa ja Vantaan seurakuntien strategiaa. Me emme pyydä muuta kuin mitä meille kuuluu ja mitä kaikilla muilla jo on.
Olemme esittäneet erilaisia ratkaisumalleja, joilla Larsgården voitaisiin rakentaa. Mikään muu seurakunta ei ole joutunut etsimään vaihtoehtoja, vaan seurakuntayhtymä on aina löytänyt suoraan investointisuunnitelmista tarvittavat varat.
Olemme esittäneet elinkaarimallia, koska yhtymän mielestä 2,5 miljoonan investointiin ei ole tarpeeksi varaa. Olemme ehdottaneet, että rakennettaisiin lainarahalla. Vantaan seurakunnat on valmis ottamaan lainaa, jotta muut investoinnit saadaan tehtyä, mutta ei Larsgårdenia. Olemme kysyneet kipukynnystä, paljonko oma koti seurakunnallemme saa maksaa.
Seurakuntamme on myös ainoana yrittänyt löytää ulkopuolista rahoitusta, jotta saisimme haluamme kodin. Onko liikaa pyydetty, että Vantaan seurakunnat avustaisi ruotsinkielistä seurakuntaa 160 000 eurolla vuodessa kahdenkymmenen vuoden ajan, jotta saisimme rakennettua Larsgårdenin?
On myös valitettavaa, jos päätös tehdään vain taloudellisin perustein. Olisi otettava huomioon myös kirkon tulevaisuus, toiminnallisuus sekä mahdollisuus rakentaa toimiva ja seurakuntien strategiaa tukeva kokonaisuus kirkonkylään.
Tässä tilanteessa tulisi tehdä rohkeita ja toimintaa tukevia päätöksiä. Nyt tyydytään kuitenkin seuraamaan kirkosta eroamisen trendiä, eikä mietitä keinoja, miten trendiä käännetään. Larsgården on työkalu siihen. Herääkin kysymys, olemmeko me säästämässä kirkkoa hengiltä.
Yhteisön voimaa mitataan sen perusteella, miten se kohtelee ja kohtaa yhteiskunnan heikoimpia ja huolehtii vähemmistöistään. Näillä mittareilla mitaten Vantaan seurakuntayhtymä on todella heikoilla jäillä ja sen tulevaisuudennäkymät ovat huonot.
Jan-Erik Eklöf
yhteisen kirkkovaltuuston jäsen
Jaa tämä artikkeli: