Sairaalasielunhoitaja ei pelkää koskettaa

Sairaalasielunhoitaja ei pelkää koskettaa

Seksuaalista häirintää käsiteltiin Kirkko ja kaupungin verkkojutussa Halaus ei kuulu sielunhoitoon (11.8.). Epäasiallinen käytös on aina valitettavaa eikä vallankäyttöä sielunhoitosuhteen varjolla tule sallia.

Sielunhoito esiteltiin jutussa kovin yksipuolisesti. Siitä välittyi kapea, 1960-luvulla omaksuttu kuva lähimmäiskeskeisestä sielunhoidosta, jossa kohtaaminen toteutuu varovaisena, vastaanottomaisena ja terapiatyylisenä keskusteluna.

Jutun kuvituskuva taas kertoi aivan toisenlaisesta sielunhoidon maisemasta: sairaalaympäristöstä, jossa sairaalapappi käy saattohoitokeskustelua kuolevan henkilön vuoteen vierellä.

Sairaalasielunhoidossa otetaan huomioon ihmisen fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja hengelliset tarpeet hänen inhimillistä arvokkuuttaan kunnioittaen. Toisin kuin sielunhoitovastaanotoilla, sairaalapappien työssä potilaan koskettaminen, kädestä kiinni pitäminen, jopa halaaminen kuuluvat hyvään ammattitaitoon ja tilannetajuun.

Jutussa haastatellut kollegat sanovat aivan oikein, että sielunhoidollisissa keskusteluissa halailu ei ole paikallaan. Halaus on kuitenkin eri asia kuin halailu. Sairaalasielunhoidossa halaus voi olla lohdutuksen yksi muoto.

Hyvin harvoin suuren surun keskellä löytyy sanoja. Surussaan ja kriisissään ihminen haluaa tulla nähdyksi ja kohdatuksi. Hän haluaa vierelleen inhimillisen ihmisen, joka ei pelkää koskettaa silloin, kun sitä tarvitaan. Surua tai sairautta ei lohduteta pois vaan ollaan läsnä, otetaan tilanne todesta ja hyväksytään se.

Ihminen etsii hädän hetkellä turvaa. Kehollisuus on väylä sielun maisemaan. Miettikäämme vaikka muistisairasta ja puhekykynsä menettänyttä ikäihmistä, joka on elämäänsä eksynyt ja peloissaan. Tai nuorta paria, joka itkee kuollutta lastaan, tai saattohoitopotilasta, joka elää viimeistä päiväänsä. Minä en heitä kättelisi vaan pitäisin kädestä, mieluummin heitä halaan kuin salaan tunteeni.

On suuri sääli, jos ne sielunhoitajat, joilla on halauksen lahja, eivät uskalla sitä käyttää.

Jussi K.K.Ollila

johtava sairaalapastori, Helsinki

Sairaalateologit ry puheenjohtaja

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi