Sinikka ja Tiina Nopola käyvät tuon tuostakin Tampereella, jossa heidän äitinsä asuu edelleen.
Samalla sohvalla läppäri sylissä
Sinikka ja Tiina Nopolasta ei tullut lapsinäyttelijöitä vaan lastenkirjailijoita.
Sisarukset Heinähattu ja Vilttitossu sekä kaverukset Risto Räppääjä ja Nelli Nuudelipää ovat nykylasten hyvin tuntemia parivaljakoita. Ne ovat syntyneet kolmannen parivaljakon, kirjailijasisarusten Sinikka ja Tiina Nopolan yhteistyön tuloksena. Kirjoittaessaan he istuvat usein vierekkäin samalla sohvalla läppäri sylissä.
Nopoloiden luomat hahmot seikkailevat kymmenissä kirjoissa sekä myös elokuvissa ja teattereissa.
— Nuoruuden unelmamme ovat tavallaan toteutuneet moninkertaisesti. Haaveilimme lapsina, että olisimme päässeet lapsinäyttelijöiksi Trappin perheeseen, kun sitä esitettiin Tampereen Työväen Teatterissa. Laulunlahjamme eivät ilmeisesti riittäneet, muistelee Sinikka Nopola.
— Mutta emme koskaan osanneet haaveilla, että voisimme tehdä musikaalin samaan teatteriin. Nyt se on toteutunut, jatkaa Tiina Nopola.
Viime syksystä ovat Tampereen Työväen Teatterin isolla näyttämöllä seikkailleet humoristisessa musikaalissa Heinähattu, Vilttitossu ja Pamela-täti. Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä pyörii puolestaan Risto Räppääjä ja villi kone.
Sinikka ja Tiina Nopola syntyivät Helsingissä, mutta muuttivat Tampereelle pikkutyttöinä 1950-luvun lopulla isän työpaikan takia.
Tampereella käydessään Sinikka Nopola kertoo käyvänsä usein lapsuudenkortteleissaan Pyynikillä. Hän myös yrittää eläytyä kouluaikaisiin tapahtumiin.
— Inhosin koulunkäyntiä, lukuun ottamatta äidinkieltä, kuvaamataitoa, musiikkia, ruotsia ja ranskaa. Monen muun tapaan oppimispakko oli minulle vastenmielinen. Moni aine tuntui turhanpäiväiseltä ja liian vaikealta, kuten fysiikka ja kemia.
Kirjailija kauhistelee sitä, että lukio on nykyään vielä paljon vaikeampi kuin se oli hänen omana kouluaikanaan.
— Muistan myös, miten väsynyt ja ilmeisesti kehnossa kunnossa olin lukioaikana, jolloin liikunta ei ollut muotia.
Sinikka Nopolasta on ylipäätänsä järjetöntä, että lapset ja nuoret joutuvat istumaan ison osan päivästään.
— Kouluun pitäisi lisätä roimasti tanssia, jumppaa, pelejä ja urheilua ja tietenkin taideaineita.
Sinikka kertoo, että sisar ei ottanut koulunkäyntiä yhtä raskaasti, vaikka oli yhtä kapinallinen.
— Tuskin avasin koulukirjoja. Minkähänlaisia numeroita olisin saanut kokeista, jos olisin istunut läksykirjojen ääressä. Sitä en saa koskaan tietää, Tiina Nopola sanoo virnistellen.
Onneksi koulu ei sentään pystynyt kokonaan tuhoamaan luonnollista oppimisenhalua. Sinikka opiskeli yliopistossa humanististen tieteiden kandidaatiksi ja Tiina valmistui erityislastentarhanopettajaksi.
Sisarukset palasivat 1970-luvulla Helsinkiin töihin, Sinikka toimittajaksi Helsingin Sanomiin ja Tiina erityislastentarhanopettajaksi päiväkotiin. Sinikka ryhtyi free lanceriksi vuonna 1985 ja Tiina vapaaksi kirjailijaksi ja käsikirjoittajaksi kymmenen vuotta myöhemmin.
Monet Nopoloiden kirjoihin lastensa kanssa tutustuneet vanhemmat ovat huomanneet, miten hyvin ne ovat ajassa kiinni. Esimerkiksi Heinähatun ja Vilttitossun kanssa käydään läpi vauvan tuloa perheeseen tai turvallisuuskysymyksiä ja Risto Räppääjä tutustuttaa tietokoneen koukuttavaan voimaan.
— En pidä itseäni realistisena kirjailijana, enkä siis varsinaisesti pyydystä aiheita todellisuudesta. Kirjailijan tehtävä on mielestäni keksiä eikä jäljitellä. Totta kai tunnen lapsia, mutta oma poikani on jo kahdenkymmenen, enkä enää elä lapsiperheen arkea, toteaa Sinikka Nopola.
Usein kirjojen synty on kielellinen: kirjailijat keksivät esimerkiksi kiinnostavalta kuulostavan henkilön, kuten Pakastaja-Elvin, ja tälle etsitään ja keksitään ominaisuuksia. Räppääjien suvun touhutäti Pakastaja-Elvi on keskeinen henkilö myös uudessa Risto Räppääjä ja polkupyörävaras -elokuvassa.
— Komiikka pitää kaivaa oman mielen ja minuuden syövereistä. Esimerkiksi Risto Räppääjä ja villi kone -näytelmässä on kohta, jossa Riston täti Rauha suree, ettei ole laulanut Ristolle tarpeeksi lastenlauluja ja askarrellut kiikareita vessapaperirullista. Kohtaus on syntynyt omasta ahdistuksestamme: mihin hurahti lasten leikki-ikä? Tiina Nopola sanoo.
Uusin Risto Räppääjä -elokuva on komedia, mutta siinä pohditaan, miten vaikeaa on olla epäitsekäs, kun ympäröivä maailma ei kannusta siihen.
— Ei ole kenellekään uutinen, että elämme kovenevien arvojen yhteiskunnassa, muttei se myöskään ole koko totuus. Tunnen nuoria, jotka kieltäytyvät pistämästä rahojaan kulutushyödykkeisiin. He kierrättävät ja jakavat vähästään, Sinikka Nopola huomauttaa.
Hän muistaa, miten hänen pojalleen suositeltiin yläasteella valinnaisena kaupallisia aineita. Ensimmäisenä syksynä kaikki opettelisivat teoriassa sijoittamaan mahdollisimman tuottavasti kymppitonnin.
— Se on arvokasvatusta: sijoittamisesta tehdään normi. Lapsi saattaa joutua koulussa omituiseen ristiriitaan, kun sekä elämänkatsomustiedon että uskonnon opetuksessa puhutaan epäitsekkyydestä tavoiteltavana asiana.
Haitin tragedia on viime aikoina on avannut suomalaisten kukkaroita. Sinikka Nopolan mielestä sekin voi viitata jatkuvassa ristiriidassa elämiseen.
— Itse ainakin kuulun niihin, jotka poukkoilevat jatkuvasti itsekkyyden ja toisista välittämisen rajamaastossa. Tajuan vain välähdyksittäin, että koko maailma on kotimaani.
Nopolat liputtavat vanhanaikaisen tavoitteen, hyväksi ihmiseksi kasvamisen, puolesta. Siihen kuuluu myös, että Risto Räppääjä ja polkupyörävaras -elokuvassa matkustetaan junalla ja pyörällä.
— Molemmat kulkuneuvot keksittiin 1800-luvulla ja ne edustavat kestävää kehitystä, Sinikka Nopola toteaa.
— Pakastaja-Elvi tosin hurauttaa tässäkin elokuvassa menneitten vuosikymmenien miniautolla Messerschmittillä, Tiina Nopola muistuttaa.
Helmikuussa ensi-iltansa saaneen Risto Räppääjä ja polkupyörävaras -elokuvan on tähän mennessä nähnyt elokuvateattereissa yli 165 000 katsojaa. Ensimmäisen, vuonna 2008 valmistuneen, Risto Räppääjä -elokuvan näki elokuvateattereissa kaikkiaan 110 000 katsojaa. Se oli Suomen katsotuin kotimainen elokuva tuona vuonna.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirjailija Sinikka Nopola taituroi koomisen rajalla
Hyvä elämäAsiat kääntyvät usein ihan muuksi kuin aluksi ajattelee, on Sinikka Nopola huomannut. Siitä riittää kirjoitettavaa.