Huong Nguyen ja Jarmo Ahvenainen olivat Tempo-orkesterin keikalla Helsingissä.
Samassa Tempossa
Kytöpuiston koulua käyvä 11-vuotias Huong Nguyen raahaa perässään lähes itsensä kokoista soitinkoteloa. Siinä menee kontrabasso, jota Huong on soittanut hieman yli vuoden Tempo-lastenorkesterissa.
— Ei tämä niin painava ole, kun tässä on tällainen teline ja pyörät, Huong vakuuttaa.
— Saimme viime syksynä kokeilla eri soittimia. Valitsin kontrabasson, koska se oli kaikista kivoin ja koska pikkusisko halusi soittaa viulua, hän perustelee valintaansa.
Presidentille soittaminen ei jännittänyt
Huong Nguyen on menossa esiintymään, mutta häntä ei jännitä tippakaan.
— Harjoittelu on kivaa, mutta esiintyminen on parasta. Olemme esiintyneet presidentillekin. Silloinkaan ei jännittänyt yhtään.
Orkesterinjohtaja Jarmo Ahvenaisen mukaan Huongin rento suhtautuminen esiintymiseen on tyypillistä Tempon jäsenille.
— Orkesterimme periaate on, että esiinnymme usein ja uskaliaasti. Lapset eivät jännitä, vaan menevät lavalle aina ihan pokkana. Ensimmäinen keikkamme oli kolme viikkoa sen jälkeen, kun orkesteri oli perustettu, Ahvenainen kertoo ylpeänä.
Esityksissä lasten heittäytymiskyvystä otetaan kaikki irti. Niissä on mukana soiton lisäksi laulua, liikettä ja tarinallisuutta.
Mallia Venezuelasta
Tempo-orkesteri on osa Kokonainen maailma lähiössä -hanketta, jonka tarkoituksena on edistää erilaisten ihmisten rinnakkaineloa. Orkesterin lapset on valittu Kytöpuiston ja Länsimäen kouluista, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia ja sellaisia oppilaita, joilla muutoin ei olisi mahdollisuutta harrastaa musiikkia.
Tempo-orkesterin juuret ovat maailmankuulussa venezuelalaisessa El Sistema -lastenorkesterissa ja sen opetusmetodeissa, joita on kehitelty edelleen Portugalissa ja muokattu vielä Vantaalle sopiviksi.
Kytöpuiston ja Länsimäen kouluissa Tempo sai heti valtavan suosion, orkesteriin oli tulijoita enemmän kuin voitiin ottaa. Soitinten valinta sujui silti hyvin ja viuluille, alttoviuluille, selloille ja kontrabassoille löytyi ottajia.
Tempon neljältä opettajalta orkesterin pyörittäminen vaatii rautaista ammattitaitoa, sillä viidenkymmenen 7–11-vuotiaan soittajan saaminen ruotuun on joskus haastavaa.
— Tämän porukan kanssa toimiessa pitää antaa vähän periksi. Pidän kuria, mutta sanoisin, ettei tässä orkesterissa mikään sotilaallinen kuri ja järjestys ole, Jarmo luonnehtii johtamistyyliään.
Huong Nguyenin mielestä tunnelma on pysynyt mukavana koko ajan.
— Opettajat ovat kivoja, hän toteaa.
Poppia kotioloissa
Huong Nguyen käy ryhmäsoittotunneilla kahdesti viikossa. Sen lisäksi hän saa joskus yksityisopetusta ja käy musapajassa, jossa opetellaan laulamista ja musiikin teoriaa.
— Soitan lähinnä koululla, joskus kotonakin. Läksyt pitää aina tehdä ensin. Joskus kun soitan kotona, äiti sanoo, että soitan liian kovaa. On hän myös sanonut, että soitan hienosti, Huong kertoo.
Nyt kun lapset ovat oppineet käsittelemään soittimiaan, toiveena on, että he harjoittelisivat kotonakin. Orkesterinjohtajan mukaan se toteutuu vaihtelevasti, mutta yhteissoitto sujuu silti.
— Luulin, että minua ei yllätä enää mikään, mutta olen monesti ihmetellyt sitä, kuinka nopeasti lapset oppivat uusia asioita ja kuinka hyvin he soittavat, Jarmo Ahvenainen toteaa.
Entä onko orkesteri saanut lapset kiinnostumaan klassisesta musiikista ja joko listahitit ovat vaihtuneet Sibeliukseen?
— En ole ajatellut koko asiaa. Luulisin, että he kuuntelevat kotioloissa jotain räppiä, Ahvenainen sanoo naurahtaen.
Huongin tapauksessa orkesterinjohtajan veikkaus on lähellä totuutta.
— Se musiikki, jota orkesterissa soitetaan on ihan kivaa, mutta kotona kuuntelen poppia.
Jaa tämä artikkeli: