Mielipide: Kirkko ja kaupunki on markkinahäirikkö
Piispa Teemu Laajasalo kysyi Kotimaa-lehdessä (7.6.), onko pääkaupunkiseudun seurakuntayhtymien kustantaman Kirkko ja kaupungin journalistinen linja ja sananvapaus uskottavaa, vai olisiko syytä valita tilattavien lehtien tapaan yksityinen kustantaja.
Piispan keskusteluavaus on ajankohtainen myös Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien ja seurakuntien päättävissä elimissä.
Kirkko ja kaupunki jaetaan kaikille seurakuntien jäsenille. Se on seurakuntalehti, jonka tehtävänä on vahvistaa seurakunnan jäsentietoisuutta, kirjoittaa uskoon, oppiin, kasvatukseen sekä seurakuntien toimintaan liittyvistä kysymyksistä.
Kirkko ja kaupungin eläkkeelle jääneen päätoimittajan Seppo Simolan mielestä Laajasalo sorkkii sananvapautta (K&k 21.6.). Simola ei tyytynyt perinteisen seurakuntalehden tekemiseen, vaan julisti lehtensä vallankäyttäjien vahtikoiraksi ja sananvapauden esitaistelijaksi.
Journalistisen linjan vaalijana Simola ei siedä lainkaan piispansa kommentteja. Kirkolliset vallankäyttäjät, joihin Simola itsekin aikanaan kuului, tarvitsevat omat vahtikoiransa. Onko seurakuntayhtymän kustantama seurakuntalehti juuri tähän paras valinta?
Laajasalon kysymys oli oikea ja Simolan purkaus aiheeton. Seurakuntien viestintä kuuluu piispalliseen kaitsennan piiriin. Seurakuntalehti on osa seurakuntien viestintää.
Kirkko ja kaupungin journalistinen linjavalinta merkitsee astumista vapaasti tilattavien kirkollisten lehtien tontille. Näitä ovat esimerkiksi Kotimaa ja Sana. Kilpailuympäristössä verorahoilla kustannettu Kirkko ja kaupunki on markkinahäirikkö.
Veikko Pöyhönen
Kallion seurakunnan jäsen
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: