Sanojen turhuudesta
Teologisesta hienostelusta saa epäilemättä suurta nautintoa, mutta ihanalta tuntuu myös opin koukeroiden suoristuminen. Hyviä saarnoja kuulee harvoin. Usein messun viimeiset sanat ”Menkää Herran rauhassa” ovat ravitsevampia kuin kaikki evankeliumia seuraavat sekavat lauseet yhteensä.
Kristinuskon yksinkertaista ydinsisältöä on vaikea ilmaista yksinkertaisesti. Kirkkokansa on aina käsittänyt uskon täydellisesti haistaessaan suitsukkeen, tuijottaessaan lasimaalauksia tai veisatessaan latteaa virttä, mutta kaikki on aina mennyt sotkuksi, kun on nostettu kirjat pöydälle ja alettu määritellä sanoja.
Usko ei taivu lauseiksi, pykäliksi tai väittämiksi, koska se on niin lihallista ja aistillista. Sanat ovat pieniä ja vastuuttomia. Jumala taas on iso ja vastaa kaikesta.
Usko on eräänlainen olemassaolon kokemus, laadultaan hyväksyvä, ei kieltävä. Ehkä siksi uskovien tekee mieli väittää, että Jumalakin ”on olemassa”, vaikka he oikeasti vain luottavat siihen, että olemassaolossa on jokin mieli. Itse olemisesta he taas ovat varmoja aistiensa ansiosta. Ei siihen tarvita filosofiaa. Sylivauvakin on varma, että jokin on olemassa, että jokin on jotakin ja että jokin on hyvä. Hänen ei tarvitse tietää, että sitä sanotaan glandula mammariaksi tai tissiksi tai vaikka miksi.
Lausetta ”Jumala on olemassa” ei koskaan olisi pitänyt lausua. Se on aiheuttanut monta typerää sanaharkkaa. On jopa syntynyt uusi lahko, jonka ainoana opinkappaleena on sama hassunkurinen lause, kieltomuodossa tosin.
Jumalaa ei ole. Jumala ei ole suuri. Ja niin edelleen. Ei on ateistin aamen.
Miten jaksamme elää? Kannattaako? Ne ovat uskon kysymyksiä.
Ateisti saattaisi vastata: totta kai kannattaa, muutenhan sitä menettää huomisen iltakaljan ja juttutuokion kaverin kanssa eikä pääse sieneen syksyllä. Tällainen kyllä sisältää salakavalan ein. Se tulee esiin, jos iltakaljat, kaverit tai oma liikuntakyky yhtäkkiä ovatkin poissa.
Kristityn vastaus on radikaalimpi: kyllä kannattaa — mutta ei mistään erityisestä syystä!
Tällaiseen hyväksymiseen ei sisälly mitään kielto-optiota. Pitkänperjantain äärimmäinen nihilismi on koettu jo. Viimeinen sana on pääsiäisaamun kirkas kyllä. Eikä paljon muita sanoja tarvita.
Jaa tämä artikkeli: