Sarjakuviensa näköinen Anne
Äidiksi tuleminen toi Anne Muhoselle uusia sarjakuva-aiheita.
Sarjakuvataiteilija Anne Muhonen, 30, pitää raskaasta rokista. Täsmälleen samanlainen musiikkimaku on hänen luomallaan sarjakuvahahmolla, rokkarityttö Adalla. Anne kertoo olevansa ujo, aivan kuten hänen Ystäväni varjo -albuminsa päähenkilökin.
— Sarjakuviini suodattuu aina jotain omasta elämästä, Anne sanoo.
Äidiksi tulemista ja vauvaperheen elämää kuvaavissa Sydänääniä ja Jokeltelua -teoksista löytyy erityisen paljon yhtäläisyyksiä Annen oman elämään.
— Ne ovat syntyneet omasta elämästäni — jos eivät nyt aivan suoraan, niin melkein.
Sarjakuvia entisestä tupakka-automaatista
Annesta ei pitänyt tulla sarjakuvataiteilijaa. Asiat saivat uuden suunnan keväällä 2002, kun Taidekoulu Maassa opiskellut Anne osallistui taidemaalari ja sarjakuvataiteilija Katja Tukiaisen sarjakuvakurssille.
— Ennen kurssia olin ajatellut, että sarjakuvan tekeminen on tylsää. Samojen hahmojen piirtämistä ruudusta toiseen.
— En tiennyt, että sarjakuva voi olla jotain muutakin kuin kolme ruutua, joista viimeisessä on jokin hauska vitsi. Haluan, että sarjakuvissani on syvällinen pohjavire, jonka päälle voi rakentaa useampia tasoja, Anne sanoo.
Ensimmäinen Ada-albumi syntyi Taidekoulu Maan lopputyönä vuonna 2003. Samana vuonna Anne julkaisi sarjakuva-albumin Tosiluuloja, jota myytiin helsinkiläisessä baarissa. Minisarjakuva-albumit oli pakattu uniikisti koristeltuihin askeihin. Niitä sai ostaa vanhasta tupakka-automaatista tehdystä sarjisautomaatista.
Viimeisin Ada-albumi Ada 4 – Kaikki hyvin ilmestyi syksyllä 2007. Teos valittiin samana vuonna Sarjakuva Finlandia finalistien joukkoon.
— Adalle on luvassa jatkoa jossain vaiheessa, Anne lupaa.
Koko ikä Länsimäessä
Anne on asunut koko ikänsä Vantaalla Länsimäessä. Kodin seinillä on Annen piirtämiä ja maalaamia tauluja. Osassa niistä esiintyy Annen sarjakuvista tuttuja hahmoja. Kerrostalokodissa asuu Annen lisäksi hänen puolisonsa, pariskunnan kaksi ja puoli vuotta vanha poika Aatos sekä Lilli-kissa.
— Ehkä vanhempani ovat joskus toivoneet, että olisin löytänyt jonkun varmemman ammatin. Tässä työssä kun ei aina tiedä, mistä saa rahaa, milloin sitä saa ja kuinka paljon.
Piirtämistä Anne on harrastanut lapsesta saakka. Kesäisin, kun Muhosen perhe vietti aikaa Annen äidin ja isän kotiseuduilla Kankaanpäässä ja Savonlinnassa, Anne piirteli ja teki serkkujen kanssa omia lehtiä.
— Kirjoitimme lehtiimme tarinoita, teimme tehtäviä ja piirsimme kuvia. Sitten yritimme myydä lehtiä. Sukulaiset ostivat niitä säälipakosta.
Paitoja, laukkuja ja rintanappeja
Annen sarjakuva-albumit on yhtä lukuun ottamatta julkaistu omakustanteina.
— Olen käyttänyt saamani apurahat sarjakuvien tekoon, muun muassa materiaaleihin ja painokustannuksiin.
Tällä hetkellä sarjakuvien tekeminen on Annen ainoa työ. Hänen sarjakuviaan julkaistaan muun muassa Rytmi- ja Elämäntarina -lehdissä. Aiemmin Anne myös opetti sarjakuvapiirtämistä ja työskenteli toimittajana raskaaseen rockiin erikoistuneessa Inferno-lehdessä.
"Haluan, että sarjakuvissani on syvällinen pohjavire,
jonka päälle voi rakentaa useampia tasoja."
— Infernon toimittamisen aikoihin tuli pyörittyä paljon bändien keikoilla. Silloin omassa elämässä oli enemmän sarjakuvahahmoni Adan maailmaa kuin nykyisin.
Anne kertoo aina pitäneensä "näpertelystä". Sarjakuvien oheistuotteet valmistuvat kotona. Hän painaa itse paidat, ompelee laukut ja valmistaa rintanapit. Sarjakuvat Anne piirtää käsin. Tietokoneen apua hän käyttää vain kuvien värittämiseen.
Raskausajan päiväkirja sarjakuvaksi
Sydänääniä-albumi syntyi Annen raskausaikana.
— Pidin raskausajasta päiväkirjaa piirtämällä sarjakuvia. Aluksi tein kuvia vain itseäni varten. Kun materiaalia oli valmiina vihkollinen, ajattelin että voisihan nämä julkaistakin.
Jokeltelua jatkaa siitä, mihin Sydänääniä päättyy. Siinä ihmetellään uutta elämää ja kuvataan arkea vauvan kanssa. Eikä se arki ole harmaata, vaan täynnä ihmeellisesti käyttäytyviä ihmisiä ja päälaelleen kääntyviä tilanteita.
Viimeisimmän työnsä Hapekasta odotusta Anne on tehnyt yhteistyössä naistentautien ja synnytyksen erikoislääkärin Hannu Vierolan kanssa.
— Pokkaria on jaettu kaikkiin suomalaisiin neuvoloihin. Tarkoituksena on saada sarjakuvan kautta nuorille äideille ja isille viestiä tupakan ja päihteiden vaaroista sekä vakaan parisuhteen merkityksestä, Anne kertoo.
Aatoksen kanssa kerhossa
Äitiys on myös muuttanut Annen tekemisen tahtia.
— Aiemmin tein työtä pitkin päivää. Olen huomannut, että nykyisin saan paljon enemmän aikaan lyhyessä ajassa. Aatos ei enää nuku päiväunia, joten teen töitä iltapainotteisesti. Vanhempani asuvat lähellä, ja äitini auttaa tarvittaessa lapsen hoidossa.
Päivisin Anne ja Aatos käyvät leikkipuistossa, seurakunnan perhekerhossa tai leikkivät autoilla kotona.
— Aatos kulkee auto kädessä koko päivän. Iltaisin hän parkkeeraa pikkuautot riviin sängyn alle.
Perheen perustamisen myötä Anne ei ole ehtinyt hevikeikoille yhtä usein kuin ennen.
— Viime vuoden lopulla kävin mieheni kanssa kuuntelemassa Kotiteollisuutta. Sitä ennen kävimme viimeksi klubikeikalla joskus ennen Aatoksen syntymää. Mutta ulkoilmakonsertteihin Aatoskin on päässyt mukaan.
Jaa tämä artikkeli: