Sattuma ja Jumala sopivat yhteen

Sattuma ja Jumala sopivat yhteen

Espoon uusi piispa Tapio Luoma ei koe luonnontieteitä uhkaksi kirkolle.

Kristinuskon ja luonnontieteiden on väitetty olevan konfliktissa, ellei suorastaan sotajalalla. Espoon hiippakunnan uusi piispa Tapio Luoma on kuitenkin toista mieltä. Luoma on hyvin perehtynyt luonnontieteisiin ja tehnyt väitöskirjansa teologian ja luonnontieteiden suhteesta. Hän teki tutkimustyötään Edinburghin yliopistossa.

— Ei kristinuskon ja luonnontieteiden välillä ole vastakkainasettelua. Mutta toki se edellyttää, että Raamatun kirjaimellisesta tulkinnasta luovutaan. Jyrkkä kreationismi, joka pitää maailmankaikkeutta vain muutaman tuhannen vuoden ikäisenä ja jossa aikaa lasketaan Raamatun sukuluetteloista, on tietenkin mahdoton.

Toisaalta yhtä väärin kuin käyttää Raamattua luonnontieteen oppikirjana on se, että Raamatun kirjoittajien käsityksiä vaikkapa sateen synnystä arvostellaan nykypäivän näkökulmasta.

— Kun he kirjoittivat, kuinka taivaan kaaret on vedetty maan ylle ja kuinka ne avautuvat, kun sateet tulevat, niin siltä maailma heidän silmissään näytti. Ei Raamatun ajan ihmisillä ollut käytössään sellaisia tutkimusmenetelmiä ja tietoa kuin nykyisin, Luoma huomauttaa.

Sama maailma, eri näkökulmat

Luoman mukaan usko ja tieto, teologia ja luonnontiede, käsittelevät samaa maailmaa, mutta eri näkökulmista. Ne eivät kuitenkaan ole täysin erillään, vaan niiden on hyvä käydä hedelmällistä vuoropuhelua.

Konfliktejakin on ollut, mutta esimerkiksi Galileo Galilein tapauksessa ei ollut kyse kristillisestä uskosta, vaan siitä, että kirkko oli jämähtänyt pakanallisen filosofin Aristoteleen maailmankuvaan.

— Eivätkä kaikki kristityt vastustaneet Darwinin teoriaa lajien kehityksestä, vaan oli monia, jotka näkivät teorian kuvaamassa kehityksessä Jumalan kädenjäljen. Yliopistolaitos syntyi kirkon suojissa, vaikka totta kai silloin näkemys tieteistä oli toisenlainen. Teologiaa pidettiin kaiken täyttymyksenä.

— Minusta kirkon pitää tukea luonnontieteiden kehitystä. Tiede kyllä korjaa itse itseään, kunhan se on avointa eikä alistu minkään maailmankatsomuksen käsikassaraksi, Luoma korostaa.

Luoman mukaan muutamat viimeaikaiset uusateistiset kirjat ovat esimerkkejä siitä, miten luonnontieteitä käytetään hyväksi oman maailmankatsomuksen ajamisessa. Toisaalta se kertoo siitä, että vaikka luonnontiede itsessään ei voi sanoa sitä tai tätä Jumalan olemassaolosta, perimmäinen kysymys tulee väistämättä vastaan.

— Ihminen ei pääse eroon kysymyksestä, mikä on kaiken takana vai onko mitään.

Toisinkin olisi voinut käydä

Hyvä esimerkki uskon ja luonnontieteiden erilaisista näkökulmista on sattuman käsite, joka usein asetetaan vastakkain luomisen kanssa.

— Siis onko maailmankaikkeus sattumaa vai suunnittelun tulosta? Kehittyykö elämä sattumalta vai luomisen kautta? Koko tämä asettelu on hiukan harhaanjohtava, jos ajatellaan sitä, mitä sattuman käsite luonnontieteissä tarkoittaa.

— Vaikkapa evoluutioteoriassa tai kvanttifysiikassa sattuma kuvaa ainoastaan sitä, että jokin ilmiö ei välttämättä seuraa jostakin sitä edeltävästä ilmiöstä, vaan asiat olisivat voineet tapahtua toisinkin.

Luoman mukaan sattuman käsite ei ota kantaa siihen, onko Jumala olemassa vai ei.

— Kristitty voi ajatella, että sattuma ilmaisee sen, että Jumala on luonut jotakin jonkinlaiseksi, vaikka hän olisi voinut luoda sen myös aivan toisenlaiseksi.

— Uskonnoton ei tietenkään ajattele näin, eikä luonnontiede tarvitse Jumalaa selittäjäksi.

Todellisuus voi olla suurempi

Entä miten suhtautuvat toisiinsa tiede ja kristinuskon kaksi suurta ihmettä neitseestäsyntyminen ja ylösnousemus? Vievätkö ne kirkolta uskottavuuden?

— Nykyisin löydettyjen luonnonlakien valossa nuo ihmeet ovat tietysti mahdottomia, mutta eivät ne silti vie pois kristinuskon uskottavuutta. Ne ovat uskon piiriin kuuluvia asioita, mysteerejä. Niissä on kristinuskon voima. Niihin perustuu armo ja toivo. Ilman niitä usko muuttuu moraaliksi ja jää tähän elämään.

— Minulle inkarnaatio ja ylösnousemus eivät ole älyllinen ongelma. Jos uskoo siihen, että on olemassa Jumala, niin silloin todellisuus voi olla paljon suurempi ja ihmeellisempi kuin meidän nykyisin tiedossa olevat luonnonlakimme voivat kertoa.

Palataan luonnonlaeista vielä Raamattuun ja luomiskertomukseen, jossa kerrotaan, miten ihminen sai antaa nimen kaikille eläville olennoille maailmassa.

— Se kuvaa hyvin ihmisen luonnetta kyselevänä ja ihmettelevänä olentona. Ihminen hahmottaa asioita luokittelemalla niitä.


Pohjanmaalta Espooseen

Tapio Luoma, 49, vihitään Espoon piispaksi 12.2. Käytännössä Luoma ottaa piispan tehtävät hoitaakseen jo helmikuun alusta, kun hiippakunnan ensimmäinen piispa Mikko Heikka jää eläkkeelle.

Luoma on syntynyt ja kasvanut Pohjanmaalla ja tehnyt siellä myös suurimman osan pappisurastaan. Espooseen hän siirtyy Seinäjoen kirkkoherran tehtävistä.

Etelä-Pohjanmaalla kirkon asema on vankka. Esimerkiksi valtakunnallisten yrittäjäpäivien ohjelmaan liittyi luontevasti seurakuntien ”hyvän mielen aamiainen”.

— Etelä-Suomen tilanne on haastavampi, mutta kyllä kirkko täälläkin on yhä monessa paikassa arvostettu yhteistyökumppani. Mutta selvää on, että kirkko joutuu etelässä kohtaamaan moniarvoisemman ja kriittisemmän ilmapiirin. Toisaalta minusta on kirkon kannalta hyvä, ettei se voi luottaa vanhoihin asetelmiin. On pakko miettiä omaa rooliaan, identiteettiään ja toimintaansa entistä perusteellisemmin, Luoma sanoo.

Myös Pohjanmaalla on muiden uskontojen ja monien kulttuurien edustajia, mutta Espoossa maahanmuuttajia on paljon enemmän. Luoma odottaa kohtaamisia innokkaasti.

— Meillä on paljon opittavaa muualta tulleiden uskonnollisuudesta. Heillä on usein selkeä identiteetti. Kyllä meidänkin pitäisi pystyä olemaan rohkeasti kristittyjä. Ei siinä pitäisi olla mitään pahaa eikä loukkaavaa, että ilmaisen reilusti oman uskoni ja toinen kertoo uskovansa toisin. Olennaista on eri tavalla ajattelevien ja uskovien keskinäinen kunnioitus ja halu rakentaa yhdessä hyvää elämää.

Jaa tämä artikkeli: