null Satu prinsessasta

Satu prinsessasta

Kesä on juhlinnan aikaa. Kuulun ikäluokkaan, jonka tuttavapiirissä moni pariskunta on viime aikoina astellut alttarille tai on aikeissa tehdä niin. Myös Ruotsin kuninkaalliset häät lähestyvät hyvää vauhtia. En yleensä innostu kuninkaallisista, sen paremmin kuin suureellisista juhlista. On kuitenkin pakko myöntää, että naapurimaamme keskeinen kesätapahtuma on ilmiönä mielenkiintoinen.

Mikä on prinsessojen suosion salaisuus? Kansakunnan yhteisessä tapahtuman kuokkimisessa on hohtonsa, mutta se ei riitä selittämään kaikkea. Tuntuu, että kuninkaalliskuume on levinnyt myös Suomeen. Televisio on ahdettu täyteen hoveja seuraavia dokumentteja tai ohjelmia, joissa listataan vapaita prinssejä tiedoksi sinkkutytöille.

Luulisi, että kuninkaalliset kalskahtavat vanhanaikaisilta, mutta ei. Pelkkä titteli ei toki tee kenestäkään kiinnostavaa, saati kauniskäytöksistä. Mielikuva valtakunnasta ja valkeasta ratsusta tuntuu silti toimivan. Prinsessat ja prinssit ovat värikäs vaihtoehto harmaalle tasavallalle. Emme me heitä tarvitse, mutta tarinasta on mukava saada osansa. Kysymys on unelman toteuttamisesta.

 

Kuten satunsa lukenut tietää, prinsessan elämä ei kuitenkaan aina ole herkkua. Ei myöskään todellisen nykyprinsessan. Tämän ovat Victoria ja Madeleinekin saaneet tuta karvaimman kautta. Vähintään pohjoismaiset mediat iltapäivälehdistä tv-uutisiin seuraavat tulevan kuningattaren juhlavalmisteluja herkeämättä. Milloin mietitään, mitä kaikki tulee maksamaan, milloin keskustellaan siitä onko morsiamen kulkeminen isänsä käsipuolessa alttarin alkumetreillä naista halventavaa.

Sitten on se sadun oikeasti surullinen puoli, jossa kahdet häät kutistuivat yhteen sulhasen uskottomuuden paljastuttua. Ei kulunut kauaa, kun likaiset yksityiskohdat löytyivät jokaisesta lööpistä täältä Timbuktuun. Oli monarkiasta mitä mieltä hyvänsä, prinsessojen pinnaa moisen sirkuksen keskellä on pakko ihailla.

 

Lohdutuksen sanoina voi tietysti puhua sammakoiden suutelemisesta. Ehkä keskeisintä kuitenkin on huomata, että palatseissa ja mieliku-vien takana asuu oikeita, haavoittuvia ihmisiä. Yksityisyyttä hääpäivänään heille tuskin voi luvata, mutta aina voi toivottaa onnea.

Jaa tämä artikkeli: